|
USENET News sfnet.keskustelu.uskonnottomuus
Säie: FAQ ryhmälleEdellinen säie: Jumaluusopillisen väitöskirjat vuodesta 1990 Seuraava säie: Vielä ateismista [Muut säikeet] [Muut uutisryhmät]
Newsgroups: sfnet.keskustelu.uskonnottomuus
Subject: Re: FAQ ryhmälle
From: magi AT iki PISTE fi (Marko Grönroos)
Date: 05 Jun 2000 23:14:56 +0300
Jori Mantysalo <jm58660 AT uta PISTE fi> writes:
> Jussi Junni kirjoitti eräässä toisessa säikeessä:
> > Ateistit uskovat, että jumalia ei ole olemassa. Väitätkö, että se ei ole
> > uskomista? Kukaan ei nimittäin vielä ole todistanut uskoanne paikkansa-
> > pitäväksi.
>
> Uutisryhmissä on tyypillisesti FAQ -tiedostoja, eli listoja usein
> kysytyistä kysymyksistä vastauksineen. Yleensä kyllä teknisistä
> kysymyksistä, mutta joskus myös muista aiheista.
...
> Tuo mainittu kysymys "ateismi on uskonto" voisi olla
> ensimmäinen kohta. Kuka jaksaisi kirjoittaa aiheesta parin kappaleen
> vastauksen?
Ehkä tuohon vastaamiseen kunnolla vaatisi vähän pidemmän
vastauksen. Parin kappaleen tiivistelmä kun jättää niin paljon
irtonaisia lankoja. Ja fanaatikkoja ja peikkoja ne eivät kuitenkaan
tyydytä/kiinnosta.
Alla oma lyhyt ehdotukseni, jonka en välttämättä odota miellyttävän
kaikkia ateistejakaan. No, katsotaan.
1. Ateismi on uskonto
Tälle harhaluulolle (propagandalle?) on parikin syytä. Yksi syy on
se, että monet luulevat (tai haluavat) ateismissa uskottavan, ettei
minkäänlaista jumalaa ole olemassa. Tälläinen uskomus olisikin
loogisesti kyseenalainen - olioiden olemassaolemattomuudesta ei voi
tehdä havaintoja. Kysymykseen: "Onko persoonallisia, yliluonnollisia
jumalolentoja olemassa?" johdonmukainen ateisti vastaa siten
agnostisesti: "En tiedä."
Ateismi on nimenomaan uskon puutetta persoonallisiin ja
yliluonnollisiin jumalolentoihin. Voimme tarkentaa edellistä
kysymystä: "Uskotko, että olemassa yksi tai useampia persoonallisia
jumalolentoja?" Tällöin ateisti vastaa: "En usko." Kyseessä on
todella uskon puute, eli: "Uskotko, että mitään tälläisiä
jumalolentoja ei ole olemassa?" Vastaus: "En usko. En tiedä onko
vaiko eikö."
(Huomaa, että yllä käytettiin termiä "persoonallisiin
yliluonnollisiin jumalolentoihin." A-teismi on aina suhteessa
teismin määritelmään. Jos esimerkiksi Elvis Presley tai jokin kissa
määritellään "jumalaksi", ei ateisti löyhien teismin määritelmien
mukaan uskoisi Elviksen tai kyseisen kissan olemassaoloon.)
Mutta ateisti voi myös uskoa jonkin tietyn jumalolennon
olemassaolemattomuuteen. Voimme nimittäin edelleen tarkentaa
edellistä kysymystä, esimerkiksi seuraavasti: "Uskotko, että
evankelisluterilaisen kirkon kuvaama Jahve-jumala on olemassa?"
Tällöin ateisti jälleen vastaa aluksi: "En usko," mutta voi lisäksi
painotella kahta hypoteesia: 1) kyseisenlainen jumala on olemassa,
2) kyseessä on samanlainen satuolento kuin muutkin ihmisten keksimät
jumaltarujen olennot. Ateisti punnitsee kumpi on näistä
vaihtoehdoista uskottavampi, miettii Raamatun sisältöä ja
ristiriitoja, ja valitsee jälkimmäisen vaihtoehdon (muutoin hän
muuttuisi teistiksi). Tälläinen a-priorinen uskomus ei kuitenkaan
ole ateistille "absoluuttisen varma", vaan se on maailmankuvan
puitteissa tehty arvio, mutta silti hyvin perusteltavissa oleva
arvio.
Nyt tässä sanottiin, että ateistikin "uskoo" asioihin. Kyllä, aivan
oikein. Mutta se, että uskoo johonkin asiaan, ei tee vielä
uskontoa. Uskomukset ovat esimerkiksi tieteen perusta, mutta tällöin
uskomus-sanaa käytetään aivan eri merkityksessä kuin esimerkiksi
kristinuskossa. Tieteellinen uskomus on vain (aina epävarmoihin)
havaintoihin perustuva teoria, kun taas monissa uskonnoissa se
tarkoittaa "sokeaa luottamusta ja antautumista", vain
tunnepohjaiseen uskonnolliseen intuitioon perustuen. Uskomus ja usko
ovat siis kaksi eri käsitettä.
Tämä "ateismi on uskonto" -väitä on Suomessa ehkä hieman yleisempi
kuin ulkomaisessa keskustelussa. Tämä johtuu kielemme valitettavasta
piirteestä yhdistää uskomus (belief), usko eli sokea luottamus
(faith) ja uskonto (religion). Alunperin re-ligio -sana tarkoittaa
kirjaimellisesti yhteyden löytämistä johonkin jumalaan (tai muuhun
vastaavaan) tai sitoutumista jonkin jumalan sääntöjen
seuraamiseen. Yleisemmin uskonto tarkoittaa jonkin jumalan, jumalten
tai yliluonnollisen palvontaa, palvelusta tai kunnioitusta.
Ateismissa ei palvota mitään, vaikkakaan ateismi ei myöskään kiellä
palvontaa. Ateisti voi palvoa vaikka rockmuusikkoa, jos niin
haluaa. Uskontokin voi olla ateistinen, jos siinä ei uskota
yliluonnollisten olentojen olemassaoloon. Esimerkiksi naturalistinen
panteismi on ateismin muoto, jossa nähdään itse luonto korkeimman
kunnioituksen ja ihailun kohteena.
Uskonnolle ei myöskään ole olemassa yhtä selkeää määritelmää - tai
hyvinkin erilaisia määritelmiä on satoja. Kuvaannollisesti
uskonnolla voidaan tarkoittaa melkein mitä vain. Esimerkiksi
UNIX-käyttöjärjestelmää kutsutaan usein
"uskonnoksi". Henkilönpalvonta on "uskontoa". Alanah Myles laulaa
mustasta sametista "uskontona". Tässä merkityksessä ateismikin ehkä
voikin olla "uskonto", samoin se voi olla sitä jos "uskonto"-sanalla
tarkoitetaan "maailmankatsomusta" tai "järkevää ajattelua", mutta ei
juuri muissa merkityksissä.
Eli yleisesti, ateismi ei ole uskonto.
Tiivistää saa, laajentaa saa, selventää saa.
--
-- Marko Grönroos, magi AT iki PISTE fi (http://www.iki.fi/magi/)
-- Paradoxes are the source of truth and the end of wisdom
|
Newsgroups: sfnet.keskustelu.uskonnottomuus
Subject: Re: FAQ ryhmälle
From: magi AT iki PISTE fi (Marko Grönroos)
Date: 06 Jun 2000 22:11:34 +0300
Samuli Suonpaa <suonpaa AT iki PISTE fi> writes:
> Hih... Itse olisin omassa vastauksessani todennäköisesti käyttänyt
> myös tuota kielellisesti oikeana pitämääni termiä "uskon puute", mutta
> kuvittelin sen aikaansaavan vastausryöpyn tyyliin:
>
> "Puute? Mikä puute? Ei mulla mitään puutetta ole!"
Hmm, tuota en ajatellutkaan... ;-)
Ehkäpä siis: "usko puuttuminen".
> > (Huomaa, että yllä käytettiin termiä "persoonallisiin
> > yliluonnollisiin jumalolentoihin." A-teismi on aina suhteessa
> > teismin määritelmään. Jos esimerkiksi Elvis Presley tai jokin kissa
> > määritellään "jumalaksi", ei ateisti löyhien teismin määritelmien
> > mukaan uskoisi Elviksen tai kyseisen kissan olemassaoloon.)
>
> Tästä olen eri mieltä. Termit teismi ja ateismi on määritelty.
On määritelty, mutta hieman laveasti. Eli (Webster's):
THEISM = belief in the existence of a god or gods [; specifically :
belief in the existence of one God viewed as the creative source of
man and the world who transcends yet is immanent in the world]
GOD = 1 capitalized : the supreme or ultimate reality: as a : the Being
perfect in power, wisdom, and goodness who is worshiped as creator
and ruler of the universe b Christian Science : the incorporeal
divine Principle ruling over all as eternal Spirit : infinite Mind 2
: a being or object believed to have more than natural attributes
and powers and to require human worship; specifically : one
controlling a particular aspect or part of reality 3 : a person or
thing of supreme value 4 : a powerful ruler
Eli soveltamalla jumalan määritelmää GOD/3 teismin määritelmään,
saamme tulokseksi, että usko Elviksen olemassaoloon on
teismiä. Ateisti ei siten usko Elviksen olemassaoloon. Eipä noita
määritelmiä tietenkään ole tarkoitettu käytettäväksi noin, mutta...
Jos tämä esimerkki ei kelpaa, voi pilkkua viilata muullakin
tapaa. Tuossa teismin lyhyessäkin määritelmässä noita häilyviä ja
moniselitteisiä käsitteitä ovat ainakin "belief", "God", "creative
source", "world", "transcend" ja "immanent".
Eli sinällään tehtävä ei tosiaan ole helppo.
> Ja vaikka ateismi kielellisesti periytyykin teismistä sen
> vastakohtana, en kuitenkaan katso termin teismi muuttamisen
> jälkikäteen enää oleellisesti muuttavan termin ateismi
> merkitystä. Lingvistit korjatkoot.
Olen samaa mieltä. Ateismilla viitataan juuri tiettyyn teismin
määritelmään. Siksi esimerkiksi ateismi-faq:ta tehtäessä tämä seikka
kannattaa huomata.
> > Alunperin re-ligio -sana tarkoittaa kirjaimellisesti yhteyden
> > löytämistä johonkin jumalaan (tai muuhun vastaavaan) tai
> > sitoutumista jonkin jumalan sääntöjen seuraamiseen.
>
> Milloin ja missä kielessä? Jostakin syystä ainakaan latinan
> sanakirjani ei tunnista termiä ligio, eikä tuo ymmärtääkseni
> kreikankaan suunnasta tule.
Luulisin että se tulee sanasta ligo, ligare, ligavi, ligatus = bind,
tie, fasten; unite.
En sitten tiedä onko tämä tuon alkuperä: religo, religare, religavi,
religatus = tie out of the way; bind fast; moor
> Termille religio sanakirja sen sijaan tarjoaa ensisijaiseksi
> merkitykseksi arvelua, epäilystä ja empimistä.
religio, religionis = superstition; reverence; worship; religious
scruples; respect; religion
No, en itse juurikaan latinaa osaa.
--
-- Marko Grönroos, magi AT iki PISTE fi (http://www.iki.fi/magi/)
-- Paradoxes are the source of truth and the end of wisdom
|
Newsgroups: sfnet.keskustelu.uskonnottomuus
Subject: Re: FAQ ryhmälle
From: magi AT iki PISTE fi (Marko Grönroos)
Date: 07 Jun 2000 11:36:05 +0300
Samuli Suonpaa <suonpaa AT iki PISTE fi> writes:
> > THEISM = belief in the existence of a god or gods [; specifically
> Minä en pidä kovinkaan hyvänä ajatuksena suomen kielen termien
> selittämistä Webster'sin avulla niin kauan, kuin se kuitenkin
> käsittelee englantia.
Tämä teismi-ateismi -diskurssi on kuitenkin kansainvälinen, eikä
meidän suomalaisten kenties kovin paljoa kannata poiketa laajemmista
määritelmistä.
> Oliko tarjoamissani suomenkielisissä selityksissä mielestäsi vastaava
> ongelma,
Hmm, mihin viittaat?
> jos siis hyväksymme ajatuksen, että termillä jumala tarkoittaisimme
> tällä kertaa lähinnä jumalaa.
Eli? Katsoin eilen taas Stargåtea. Siinäkin Gouldeja kutsutaan
"jumaliksi" ja he itsekin käyttävät ko. termiä. "Jumala" voi siis
tarkoittaa myös alienia/humanoidia/mitälie. Jos henkilö uskoo
alieneihin, mutta ei vaikkapa kristilliseen persoonalliseen ja
yliluonnolliseen jumalaan, onko hän ateisti vaiko ei?
Eli minusta aina ateismia määriteltäessä pitää selvästi ilmaista, mitä
"jumalan" (ja teismin) määritelmää tarkoitetaan.
Lisäksi joissain määritelmissä katsotaan, että ateismi on ei-uskoa
_kaikkiin_ yliluonnollisiin olentoihin.
--
-- Marko Grönroos, magi AT iki PISTE fi (http://www.iki.fi/magi/)
-- Paradoxes are the source of truth and the end of wisdom
|
Newsgroups: sfnet.keskustelu.uskonnottomuus
Subject: Re: FAQ ryhmälle
From: magi AT iki PISTE fi (Marko Grönroos)
Date: 07 Jun 2000 15:55:21 +0300
magi AT iki PISTE fi (Marko Grönroos) writes:
> 1. Ateismi on uskonto
Kun nyt piti olla lyhyitä kohtia, kannattaa minun ehkä pilkkoa tuota
vastaustani. Lisäilin myös monia kohtia. Tämä on edelleen kyllä ehkä
hieman sekava, pitää vielä miettiä lisää. Varmastikin se on
monimutkainen, mutta uskon että monissa kohdissa yksinkertaistaminen
yksinkertaistaisi asiaa liikaa.
En myöskään tiedä sopiiko tämä suoraan tämän listan FAQ:lle, koska
tässä puhutaan ateismista, ei uskonnottomuudesta, jotka ovat ainakin
omien määritelmieni mukaan kaksi aivan eri asiaa. Uskonnottomuus tosin
yleensä kait sisältää ateismin, ellei kyse ole puhtaasta
agnostismista.
1. Mitä tässä FAQ:ssa tarkoitetaan "Henkiolennolla"?
"Henkiolennolla" (kirjoitettu selkeyden vuoksi aina isolla)
tarkoitamme tässä tekstissä persoonallista (älyllinen ja tietoinen)
ja yliluonnollista (transkendentti, ei-materiaalinen eli ei
fysikaalisten lakien alainen) tai myyttistä olentoa. Erityisesti
esimerkiksi kristinuskon kuvaamaa "Jumalaa", joka olisi luonut
maailmankaikkeuden ja hallitsisi sitä sen ulkopuolelta.
Jätämme yleisemmän termin "jumala" tässä määrittelemättä, koska
erilaisia jumalten ja Jumalan määritelmiä on liikaa. Kaikki
jumalamääritelmät eivät katso jumalten olevan persoonallisia tai
yliluonnollisia.
2. Mitä on ateismi?
Ateismi on teismin vastakohta. "Teismi" tarkoittaa uskoa yllä
määritellyn Henkiolennon tai -olentojen olemassaoloon.
Ateismi on siten pääsääntöisesti:
a) uskon puutetta Henkiolentoihin.
Ateistilta voi siis kysyä: "Uskotko, että olemassa yksi tai
useampia Henkiolentoja?" Tällöin ateisti vastaa: "En usko."
Kyseessä on todella uskon puuttuminen, eli: "Uskotko, että mitään
tälläisiä Henkiolentoja ei ole olemassa?" Vastaus: "En usko. En
tiedä onko vaiko eikö."
Tämä on siis ateismin agnostinen komponentti.
b) uskoa siihen, että myyttien kuvaamien Henkiolentojen olemassaolo
on hyvin spekulatiivinen hypoteesi, jonka todennäköisyys on erittäin
alhainen verrattuna siihen hypoteesiin, että kyseessä olisi vain
myyttien kirjoittajien mielikuvituksellinen keksintö.
Uskonnot perustuvat paitsi myyteille, myös erityisille
uskonnollisille kokemuksille. Tälläisille kokemuksille on kaksi
tulkintaa: 1) kokemus on suora todistus Henkiolennon
olemassaolosta, 2) kokemus on puhtaasti mielensisäinen eli
psykologinen ilmiö. Ateisti pitää vaihtoehtoa 2 uskottavampana.
Tälläinen nk. apriorinen uskomus (kts. 7) ei kuitenkaan ole
ateistille "absoluuttisen varma" (eli ei dogmaattinen kuten
alla), vaan se on maailmankuvan puitteissa tehty falliibeli (eli
mahdollisesti erheellinen) arvio, mutta silti hyvin
perusteltavissa oleva arvio.
c) sellaiseen maailmankuvaan uskomista, johon ei sisälly
Henkiolentoja. Kuten 2b, ei tätä maailmankuvaa pidetä ehdottoman
varmasti oikeana, vaan katsotaan, että jos Henkiolentoja on
olemassa, niiden olemassaolo tulisi todistaa selvästi ennen kuin
niihin voidaan uskoa. (kts 7: Uskovatko ateistit mihinkään?)
Huomaa, että tämä määritelmä riippuu vahvasti Henkiolennon
määritelmästä ja sen laajuudesta. Tiukassa merkityksessä
Henkiolennolla tarkoitetaan esimerkiksi juutalaisten yliluonnollista
luojajumalaa, laveassa merkityksessä myös enkeleitä tai
kreikkalaisia jumalia. (Kts. myös Huomautus 2).
Kts. myös dogmaattinen apriorinen ateismi.
3. Mitä on dogmaattinen apriorinen ateismi?
Dogmaattinen apriorinen (kts. 7) ateismi eli "vahva ateismi" eli
"telaketjuateismi" tarkoittaa vakaata uskoa siihen, että mitään
persoonallisia, yliluonnollisia jumalia ei ole eikä voi olla
olemassa. Sellaisen todennäköisyys siis katsotaan nollaksi. Tämä
uskomus muodostaa nk. apriorisen (kts. 7) väitteen, jonka mukaan
johonkin on perusteltua uskoa ilman havaintoja. Koska
olemassaolemattomuudesta ei voi olla havaintoja, on väite siten
loogisesti epävalidi.
Dogmaattisuus tarkoittaa tässä täysin varmaa uskoa, joka on
epäloogista, koska se on perustelematonta. Se on myös agnostisen
periaatteen (2a) vastainen.
Tämä ateismin muoto on kuitenkin se, mitä teistit yleensä haluavat
ateismilla tarkoitettavan. Tälläisen väärinymmärryksen levittäminen
on kuitenkin puhdasta uskonnollista propagandaa.
4. Miten ateismi poikkeaa agnostismista?
Ateismi on pääsääntöisesti agnostista (kts. 2a), mutta lisäksi
ateisti tekee arvion Jumalmyytti-hypoteesien uskottavuudesta muihin
hypoteeseihin verrattuna (kts. 2b). Dogmaattinen ateismi ei ole
agnostista. Ateismi ja agnostismi siten leikkaavat toisiaan, mutta
eivät kuitenkaan sisällä toisiaan tai ole täysin erilliset.
Yleisessä merkityksessä agnostismi tarkoittaa, että meillä ei voi
olla täysin varmaa tietoa mistään. Erityisessä merkityksessä sillä
tarkoitetaan, ettei meillä ole tietoa Henkiolentojen
olemassaolosta. Täysin puhdas (tai "vahva") agnostikko ei suostu
tekemään edes arviota Jumalmyytti-hypoteesien
uskottavuudesta. (Epädogmaattinen eli "heikko") ateismi on siten
myös "heikkoa" agnostismia.
5. Eikö ateismi ole uskonto siinä missä muutkin, koska siinä uskotaan?
Tälle harhaluulolle (ja propagandalle) on parikin syytä. Yksi syy on
se, että monet luulevat (tai haluavat) ateismissa uskottavan, ettei
minkäänlaista jumalaa ole olemassa. Kuvitellaan siis ateismin olevan
aina dogmaattista (kts. 3: Dogmaattinen apriorinen ateismi).
Tämä "ateismi on uskonto" -väite on Suomessa ehkä hieman yleisempi
kuin ulkomaisessa keskustelussa. Tämä johtuu kielemme valitettavasta
piirteestä yhdistää uskomus (belief), usko eli sokea luottamus
(faith) ja uskonto (religion). Muissa kielissä ei usko-sanan ja
uskonnon välillä ole yhtä suoraa yhteyttä (Kts. 6: Mitä on uskonto?)
Eli yleisesti, ateismi ei ole uskonto.
6. Mitä on uskonto?
Uskonto tarkoittaa yleisesti jonkin jumalan, jumalten, esi-isien
henkien tai (yleisemmin) muun yliluonnollisen palvontaa, palvelusta,
kunnioitusta tai yleensäkin sellaiseen uskomista. Jumalilla voidaan
tässä tarkoittaa paitsi Henkiolentoja, myös luonnollisia asioita
kuten luontoa tai maailmaa itseään (vrt. panteismi) tai jumaluuksia
vertauskuvallisessa tai symbolisessa mielessä. (Jotkin
jumalamääritelmät ovat siten ateistisia).
Suomen sana uskonto viittaa hämäävästi uskomisen oleellisuuteen
uskonnossa. Tarkoitamme uskonnolla kuitenkin yleisempää käsitettä,
joka on sama kuin esimerkiksi englannin religion-sanan kuvaama
käsite.
Kirjaimellisesti tulkittuna latinalaisperäinen re-ligio -sana
tarkoittaa yhteyden löytämistä johonkin jumalaan (tai muuhun
vastaavaan) tai sitoutumista jonkin jumalan sääntöjen seuraamiseen.
Uskonnolle ei ole olemassa yhtä selkeää määritelmää - tai hyvinkin
erilaisia määritelmiä on satoja. Kuvaannollisessa merkityksessä
uskonnolla voidaan tarkoittaa melkein mitä vain. Esimerkiksi
UNIX-käyttöjärjestelmää kutsutaan usein
"uskonnoksi". Henkilönpalvonta on "uskontoa". Alanah Myles laulaa
mustasta sametista "uskontona". Tässä merkityksessä ateismikin ehkä
voikin olla "uskonto", samoin se voi olla sitä jos "uskonto"-sanalla
tarkoitetaan "maailmankatsomusta" tai "järkevää ajattelua", mutta ei
juuri muissa merkityksissä.
7. Uskovatko ateistit mihinkään?
Kyllä uskovat. Uskomukset ovat esimerkiksi tieteen perusta, mutta
tällöin uskomus-sanaa käytetään aivan eri merkityksessä kuin
esimerkiksi kristinuskossa. Tieteellinen uskomus on vain (aina
epävarmoihin) havaintoihin ja/tai hyviin perusteluihin perustuva
teoria, kun taas monissa uskonnoissa se tarkoittaa "sokeaa
luottamusta ja antautumista", vain tunnepohjaiseen uskonnolliseen
kokemukseen perustuen. Uskomus ja uskonnollinen usko ovat siis kaksi
eri käsitettä.
Uskomus voi perustua tehtyihin havaintoihin, jolloin kyseessä on
"aposteriorinen" uskomus. Aposterioriset uskomukset eivät koskaan
ole täysin varmoja, vaan ne riippuvat havaintojen
luotettavuudesta. Ilman kokeita muodostetut uskomukset ovat
"apriorisia". Aprioriset uskomukset voivat olla perusteltuja
(esim. "uskon että kuolen jos hyppään Eiffel-tornin katolta ilman
turvalaitteita") tai perustelemattomia (esim. "ois kivaa
jos..."). (Kts. Huomautus 1 alla)
Mutta joka tapauksessa se, että uskoo johonkin asiaan, ei tee vielä
uskontoa. (Kts. 5)
8. Eivätkö ateistit muka palvo mitään?
Ateismissa ei sinällään "palvota" mitään, mutta ateismi ei myöskään
poissulje kaikkea palvontaa, vain yliluonnollisten Henkiolentojen
palvonnan. Ateisti voi palvoa vaikka rockmuusikkoa, jos niin
haluaa. Myös sellainen uskonto, jossa harjoitetaan jonkin palvontaa,
voi olla ateistinen, jos siinä ei uskota yliluonnollisten
Henkiolentojen olemassaoloon.
9. Onko panteismi ateismia?
Ainakin naturalistinen panteismi on ateistista ja sitä kutsutaan
myös uskonnolliseksi ateismiksi. Panteismissa määritellään: "Luonto
eli maailmankaikkeus on yhtä kuin Jumala." Tällöin se, ettei usko
Jumalaan tarkoittaisi, ettei usko maailman olemassaoloon. Näin
ristiriitaista uskomusta ateisteilla ei ole. Panteismin
-teismi-liite viittaa siten eri teismin merkitykseen, kuin mihin
ateismi-sanassa viitataan. Huomaa, että nk. panpsyykkinen panteismi
(vrt. vaikka Star Wars) ei ole ateistista.
Panteismilla tarkoitetaan yleisesti maailman eli luonnon pitämistä
pyhänä. Tämä pyhyys on subjektiivista, eikä se edellytä
objektiivista, yliluonnollista piirrettä maailmassa.
10. Mitkä muut uskonnot ovat ateistisia?
Yleisimpiä maailmassa lienevät tietyt buddhalaisuuden muodot, joissa
ei ole yliluonnollisia henkiolentoja. Myös kristinuskosta on
vapaampaan teologiaan perustuvia ateistisia muotoja, joissa Jumala
käsitetään vain vertauskuvallisesti tai panteistisesti. Sama
periaate pätee (uus-)pakanauskontoihin, kuten wiccaan, satanismiin,
uusdruidismiin, aasainuskoon, jne.
11. Eikö ateismi ole täysin moraalitonta?
Ateismiin ei liity mitään eettistä säännöstöä, päinvastoin kuin
useimpiin uskontoihin. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö
ateistilla voisi olla moraalia. Ateisti on vapaa noudattamaan mitä
hyvänsä eettistä säännöstöä, jota pitää hyvänä, vaikkapa
kristillistä. Usein ateistit noudattavat ns. humanistista etiikkaa.
12. Ateismin perusteella on vainottu ja tapettu ihmisiä esimerkiksi
Neuvostoliitossa ja Kiinassa.
Ihmisiä tapettiin Neuvostoliitossa poliittisista syistä, ei ateismin
vuoksi. Neuvostoliitossa vainottiin paitsi uskontoja, usein myös
ateistisia järjestöjä. Uskonnotkin sallittiin, mikäli niitä ajavat
järjestöt eivät uhmanneet Puolueen valtaa.
Kommunismin sitominen ateismiin on täysin keinotekoista. Marx teki
niin, koska oli itse ateisti, mutta sille ei ole mitään loogista
perustetta. Marxilaisuus oli ateistista, koska Marx halusi
Puolueesta korkeimman valta-auktoriteetin, jonka kanssa kirkko tai
jumalat eivät saaneet kilpailla. Opillisesti kommunismi sopisi
oikein hyvin kristinuskon oppeihin, jotka, kuten tiedämme, eivät ole
ateistisia.
Ateistisessa Kiinassakin tapahtuu selviä uskonnonvapauden
loukkauksia. Tämä on kuitenkin eettinen kysymys, eikä ateismi
itsessään määrittele etiikkaa. Kiinalainen eettinen järjestelmä
selvästikin poikkeaa länsimaisesta humanistisesta
etiikasta. Korkeintaan tämä osoittaa, että ateistit kykenevät
sortamaan muiden maailmankatsomusten edustajia siinä missä muutkin
(vrt. kristinusko). Toisin kuin monissa muissa maailmankatsomuksissa
(vrt. kristinusko), ei tätä sortoa voida perustella "ateistisen
Jumalan käskyillä", jollaisia ei ole.
*) Huomautuksia:
Huomautus 1: Tieteellisessä kielessä aprioriset uskomukset ovat
hypoteeseja, aposterioriset teorioita ja täysin perustelemattomat
aprioriset uskomukset ovat oikeastaan vain konjenktuureja,
arvauksia.
Huomautus 2: Huomaa, että yllä määriteltiin teismi uskoksi
"persoonalliseen yliluonnolliseen jumalolentoon." A-teismi on aina
suhteessa teismin määritelmään. Jos esimerkiksi Elvis Presley tai
jokin kissa määritellään "jumalaksi", ei ateisti löyhien teismin
määritelmien mukaan uskoisi Elviksen tai kyseisen kissan
olemassaoloon.
Tiivistää saa, laajentaa saa, selventää saa.
--
-- Marko Grönroos, magi AT iki PISTE fi (http://www.iki.fi/magi/)
-- Paradoxes are the source of truth and the end of wisdom
|
Newsgroups: sfnet.keskustelu.uskonnottomuus
Subject: Re: FAQ ryhmälle
From: magi AT iki PISTE fi (Marko Grönroos)
Date: 08 Jun 2000 13:23:53 +0300
Samuli Suonpaa <suonpaa AT iki PISTE fi> writes:
> > > Oliko tarjoamissani suomenkielisissä selityksissä mielestäsi vastaava
> > > ongelma,
> *ateismi* (uuslatinan sanasta atheismus, eli 'ilman jumalaa oleminen',
> < kreikan a, kieltotavu, theos, 'jumala'), näkemys jonka mukaan
> jumalia ei ole olemassa, ei-usko jumaliin
Jeps, eli näissäkin on tosiaan sama ongelma. En nyt tarkoita, etteikö
näin voisi lyhyesti tiivistää ummikkokristittyjen kanssa
keskusteltaessa, mutta nämä vastaukset ovat hyvin epätarkkoja eivätkä
lainkaan käyttökelpoisia jos asiaa haluaa pohtia
pidemmälle. Pelkästään kristinuskon keskuudessa jumalten määritelmät
vaihtelevat liikaa. Ja termien merkityksiähän ei tosiaan kannata
tulkita aina aivan kirjaimellisesti, vaan kielellisen merkityksen
mukaan. Vrt. tuo "jumalankieltäjä"-termi taannoin.
> > Eli? Katsoin eilen taas Stargåtea. Siinäkin Gouldeja kutsutaan
> > "jumaliksi" ja he itsekin käyttävät ko. termiä. "Jumala" voi siis
> > tarkoittaa myös alienia/humanoidia/mitälie. Jos henkilö uskoo
> > alieneihin, mutta ei vaikkapa kristilliseen persoonalliseen ja
> > yliluonnolliseen jumalaan, onko hän ateisti vaiko ei?
>
> Jos henkilö pitää noita humanoideja yliluonnollisena jumalolentona,
> hän tuskin on ateisti.
Tarkoitinkin, että jos hän pitää niitä luonnollisina, mutta silti
humanoideina ja kutsuu niitä jumaliksi, kuten tuossa sarjassa
tehdään. Eli eivätkö sarjan hahmot voi olla ateisteja, koska he ovat
nähneet näitä muinaisten legendojen "jumalia" ihan henkilökohtaisesti,
ja siten varmasti uskovat niiden olemassaoloon?
--
-- Marko Grönroos, magi AT iki PISTE fi (http://www.iki.fi/magi/)
-- Paradoxes are the source of truth and the end of wisdom
|
Newsgroups: sfnet.keskustelu.uskonnottomuus
Subject: Re: FAQ ryhmälle
From: magi AT iki PISTE fi (Marko Grönroos)
Date: 08 Jun 2000 17:55:12 +0300
magi AT iki PISTE fi (Marko Grönroos) writes:
Hmm, ehkä on sittenkin selvempää puhua jumalista kuin henkiolennoista,
joten muutan alun määritelmää sopivaksi. Lisäsin myös kohdan 12.
(En tosin edelleenkään oikein tarkkaan tiedä, miten tämä ateismi-faq
sopisi uskonnottomuus-ryhmälle, joka on hieman eri asia.)
1. Mitä tässä FAQ:ssa tarkoitetaan "Jumalalla"?
Tarkoitamme tässä tekstissä "Jumalalla" (kirjoitettu
erityismerkityksen vuoksi aina isolla) aina jumalaa erityisessä
merkityksessä:
Jumala on persoonallinen (älyllinen ja tietoinen) ja
yliluonnollinen (transkendentti, ei-materiaalinen eli ei
fysikaalisten lakien alainen) olento.
Erityisesti tarkoitamme esimerkiksi kristinuskon kuvaamaa
"Jahve-jumalaa", joka olisi luonut maailmankaikkeuden ja hallitsisi
sitä sen ulkopuolelta. Myös enkelit ja muut vastaavat
yliluonnolliset olennot lasketaan Jumaliksi. Yliluonnollisuus ei ole
aivan välttämätön piirre - esimerkiksi nk. panpsyykkinen jumala
katsotaan tässä Jumalaksi.
Emme tässä tekstissä tarkoita Jumalalla sellaisia Jumalan tai
jumalten määritelmiä, kuten:
- jumalaa symbolisessa tai vertauskuvallisessa mielessä
- jumalaa panteistisessa mielessä, eli luontoa eli
maailmankaikkeutta
- sellaista humanoidi-jumalaa, joka selvästi ei omaa
yliluonnollisia piirteitä
- arvostettua ja tärkeää henkilöä, kuten esimerkiksi Kuningasta
(Elvistä)
- arvostettua ja tärkeää esinettä
- voimakasta hallitsijaa
(Nämä määritelmät eivät yleisesti ottaen ole ateismin vastaisia.)
2. Mitä on ateismi?
Ateismi on teismin vastakohta. "Teismi" tarkoittaa uskoa yllä
määritellyn Jumalten olemassaoloon.
Ateismi on siten pääsääntöisesti:
a) uskon puutetta Jumaliin.
Ateistilta voi siis kysyä: "Uskotko, että olemassa yksi tai
useampia Jumala?" Tällöin ateisti vastaa: "En usko."
Kyseessä on todella uskon puuttuminen, eli: "Uskotko, että mitään
tälläisiä Jumalia ei ole olemassa?" Vastaus: "En usko. En
tiedä onko vaiko eikö."
Tämä on siis ateismin agnostinen komponentti (kts. 4).
b) uskoa siihen, että myyttien kuvaamien Jumalien olemassaolo on
hyvin spekulatiivinen hypoteesi, jonka todennäköisyys on erittäin
alhainen verrattuna siihen hypoteesiin, että kyseessä olisi vain
myyttien kirjoittajien mielikuvituksellinen keksintö.
Uskonnot perustuvat paitsi myyteille, myös erityisille
uskonnollisille kokemuksille. Tälläisille kokemuksille on kaksi
tulkintaa: 1) kokemus on suora todistus Jumalan
olemassaolosta, 2) kokemus on puhtaasti mielensisäinen eli
psykologinen ilmiö. Ateisti pitää vaihtoehtoa 2 uskottavampana.
Tälläinen nk. apriorinen uskomus (kts. 7) ei kuitenkaan ole
ateistille "absoluuttisen varma" (eli ei dogmaattinen kuten
alla), vaan se on maailmankuvan puitteissa tehty falliibeli (eli
mahdollisesti erheellinen) arvio, mutta silti hyvin
perusteltavissa oleva arvio.
c) uskoa sellaiseen maailmankuvaan, johon ei sisälly Jumalia. Kuten
2b, ei tätä maailmankuvaa pidetä ehdottoman varmasti oikeana, vaan
katsotaan, että jos Jumalia on olemassa, niiden olemassaolo tulisi
todistaa selvästi ennen kuin niihin voidaan uskoa. (kts 7: Uskovatko
ateistit mihinkään?)
Huomaa, että tämä määritelmä riippuu vahvasti Jumalan määritelmästä
ja sen laajuudesta. Tiukassa merkityksessä Jumalan tarkoitetaan
esimerkiksi juutalaisten yliluonnollista luoja-ylijumalaa, laveassa
merkityksessä myös enkeleitä tai kreikkalaisia polyteistisiä
jumalia. (Kts. myös Huomautus 2).
3. Mitä on dogmaattinen apriorinen ateismi?
Dogmaattinen apriorinen (kts. 7) ateismi eli "jyrkkä ateismi" eli
"telaketjuateismi" tarkoittaa vakaata uskoa siihen, että mitään
persoonallisia, yliluonnollisia jumalia ei ole eikä voi olla
olemassa. Sellaisen todennäköisyys siis katsotaan nollaksi. Tämä
uskomus muodostaa nk. apriorisen (kts. 7) väitteen, jonka mukaan
johonkin on perusteltua uskoa ilman havaintoja. Koska
olemassaolemattomuudesta ei voi olla havaintoja, on väite siten
loogisesti epävalidi.
Dogmaattisuus tarkoittaa tässä täysin varmaa uskoa, joka on
perustelemattomuutensa vuoksi katsottava epäloogiseksi. Se on myös
agnostisen periaatteen (2a) vastainen.
Tämä ateismin muoto on kuitenkin se, mitä teistit yleensä haluavat
ateismilla tarkoitettavan. Tälläisen väärinymmärryksen levittäminen
on puhdasta uskonnollista propagandaa.
4. Miten ateismi poikkeaa agnostismista?
Ateismi on pääsääntöisesti agnostista (kts. 2a), mutta lisäksi
ateisti tekee arvion Jumalmyytti-hypoteesien uskottavuudesta muihin
hypoteeseihin verrattuna (kts. 2b). Dogmaattinen ateismi ei ole
agnostista. Ateismi ja agnostismi siten leikkaavat toisiaan, mutta
eivät kuitenkaan sisällä toisiaan tai ole täysin erilliset.
Yleisessä merkityksessä agnostismi tarkoittaa, että meillä ei voi
olla täysin varmaa tietoa mistään. Erityisessä merkityksessä sillä
tarkoitetaan, ettei meillä ole tietoa Jumalten
olemassaolosta. Täysin puhdas (tai "vahva") agnostikko ei suostu
tekemään edes arviota Jumalmyytti-hypoteesien
uskottavuudesta. (Epädogmaattinen eli "heikko") ateismi on siten
myös "heikkoa" agnostismia.
5. Eikö ateismi ole uskonto siinä missä muutkin, koska siinä uskotaan?
Tälle harhaluulolle (ja propagandalle) on parikin syytä. Yksi syy on
se, että monet luulevat (tai haluavat) ateismissa uskottavan, ettei
minkäänlaista jumalaa ole olemassa. Kuvitellaan siis ateismin olevan
aina dogmaattista (kts. 3: Dogmaattinen apriorinen ateismi).
Tämä "ateismi on uskonto" -väite on Suomessa ehkä hieman yleisempi
kuin ulkomaisessa keskustelussa. Tämä johtuu kielemme valitettavasta
piirteestä yhdistää uskomus (belief), usko eli sokea luottamus
(faith) ja uskonto (religion). Muissa kielissä ei usko-sanan ja
uskonnon välillä ole yhtä suoraa yhteyttä (Kts. 6: Mitä on uskonto?)
Eli yleisesti, ateismi ei ole uskonto.
6. Mitä on uskonto?
Uskonto tarkoittaa yleisesti jonkin jumalan, jumalten, esi-isien
henkien tai (yleisemmin) muun yliluonnollisen palvontaa, palvelusta,
kunnioitusta tai yleensäkin sellaiseen uskomista. Tässä jumalilla
voidaan tarkoittaa paitsi Jumalia, myös luonnollisia asioita kuten
luontoa tai maailmaa itseään (vrt. panteismi) tai jumaluuksia
vertauskuvallisessa tai symbolisessa mielessä. (Jotkin
jumalamääritelmät ovat siten ateistisia).
Suomen sana uskonto viittaa hämäävästi uskomisen oleellisuuteen
uskonnossa. Tarkoitamme uskonnolla kuitenkin yleisempää käsitettä,
joka on sama kuin esimerkiksi englannin religion-sanan kuvaama
käsite.
Kirjaimellisesti tulkittuna latinalaisperäinen re-ligio -sana
tarkoittaa yhteyden löytämistä johonkin jumalaan (tai muuhun
vastaavaan) tai sitoutumista jonkin jumalan sääntöjen seuraamiseen.
Uskonnolle ei ole olemassa yhtä selkeää määritelmää - tai hyvinkin
erilaisia määritelmiä on satoja. Kuvaannollisessa merkityksessä
uskonnolla voidaan tarkoittaa melkein mitä vain. Esimerkiksi
UNIX-käyttöjärjestelmää kutsutaan usein
"uskonnoksi". Henkilönpalvonta on "uskontoa". Alanah Myles laulaa
mustasta sametista "uskontona". Tässä merkityksessä ateismikin ehkä
voikin olla "uskonto", samoin se voi olla sitä jos "uskonto"-sanalla
tarkoitetaan "maailmankatsomusta" tai "järkevää ajattelua", mutta ei
juuri muissa merkityksissä.
7. Uskovatko ateistit mihinkään?
Kyllä uskovat. Uskomukset ovat esimerkiksi tieteen perusta, mutta
tällöin uskomus-sanaa käytetään aivan eri merkityksessä kuin
esimerkiksi kristinuskossa. Tieteellinen uskomus on vain (aina
epävarmoihin) havaintoihin ja/tai hyviin perusteluihin perustuva
teoria, kun taas monissa uskonnoissa se tarkoittaa "sokeaa
luottamusta ja antautumista", vain tunnepohjaiseen uskonnolliseen
kokemukseen perustuen. Uskomus ja uskonnollinen usko ovat siis kaksi
eri käsitettä.
Uskomus voi perustua tehtyihin havaintoihin, jolloin kyseessä on
"aposteriorinen" uskomus. Aposterioriset uskomukset eivät koskaan
ole täysin varmoja, vaan ne riippuvat havaintojen
luotettavuudesta. Ilman kokeita muodostetut uskomukset ovat
"apriorisia". Aprioriset uskomukset voivat olla perusteltuja
(esim. "uskon että kuolen jos hyppään Eiffel-tornin katolta ilman
turvalaitteita") tai perustelemattomia (esim. "ois kivaa
jos..."). (Kts. Huomautus 1 alla)
Mutta joka tapauksessa se, että uskoo johonkin asiaan, ei tee vielä
uskontoa. (Kts. 5)
8. Eivätkö ateistit muka palvo mitään?
Ateismissa ei sinällään "palvota" mitään, mutta ateismi ei myöskään
poissulje kaikkea palvontaa, vain yliluonnollisten Jumalten
palvonnan. Ateisti voi palvoa vaikka rockmuusikkoa, jos niin
haluaa. Myös sellainen uskonto, jossa harjoitetaan jonkin palvontaa,
voi olla ateistinen, jos siinä ei uskota yliluonnollisten
Jumalten olemassaoloon.
9. Onko panteismi ateismia?
Ainakin naturalistinen eli monistinen eli materialistinen eli
tieteellinen panteismi on ateistista ja sitä kutsutaan myös
uskonnolliseksi ateismiksi. Panteismissa määritellään: "Luonto eli
maailmankaikkeus on yhtä kuin Jumala." Tällöin se, ettei usko
Jumalaan tarkoittaisi, ettei usko maailman olemassaoloon. Näin
ristiriitaista uskomusta ateisteilla ei ole. Panteismin
-teismi-liite viittaa siten eri teismin merkitykseen, kuin mihin
ateismi-sanassa viitataan. Huomaa kuitenkin, että esimerkiksi
nk. panpsyykkinen tai dualistinen panteismi (vrt. vaikka Star Wars)
eivät ole ateistisia. Myöskään panenteismi ei ole ateistista, koska
Jumalalla on siinä yliluonnollinen komponentti.
Panteismilla tarkoitetaan yleisesti maailman eli luonnon pitämistä
pyhänä. Tämä pyhyys on subjektiivista, eikä se edellytä
objektiivista, yliluonnollista piirrettä maailmassa.
10. Mitkä muut uskonnot ovat ateistisia?
Yleisimpiä maailmassa lienevät tietyt buddhalaisuuden muodot, joissa
ei ole yliluonnollisia henkiolentoja. Sellaiset hindulaisuuden
muodot, joissa Brahma ymmärretään panteistisesti (muttei
dualistisesti tai panpsyykkisesti), ovat myös ateistisia. Myös
kristinuskosta on vapaampaan teologiaan perustuvia ateistisia
muotoja, joissa Jumala käsitetään vain vertauskuvallisesti tai
panteistisesti. Sama periaate pätee (uus-)pakanauskontoihin, kuten
wiccaan, satanismiin, uusdruidismiin, aasainuskoon, jne.
11. Eikö ateismi ole täysin moraalitonta?
Ateismiin ei liity mitään eettistä säännöstöä, päinvastoin kuin
useimpiin uskontoihin. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö
ateistilla voisi olla moraalia. Ateisti on vapaa noudattamaan mitä
hyvänsä eettistä säännöstöä, jota pitää hyvänä, vaikkapa
kristillistä. Ateistit noudattavat ns. humanistista etiikkaa, jossa
katsotaan ainoaksi mielekkääksi etiikan perusteeksi ihmisten itsensä
tarpeet, sen sijaan että noudatettaisiin mielikuvitusolentojen
vaatimuksia.
Koska mitään moraalia sanelevaa Jumalaa ei ateismin näkökulmasta
katsottuna todellisuudessa ole, ovat kaikkien uskontojen ja myyttien
moraalisäännöstöt ihmisten keksintöä. Koska ne ovat ihmisistä ja
heidän tarpeistaan lähtöisin, ovat ne periaatteessa enimmäkseen myös
humanistista etiikkaa. Täten myös "kristillinen etiikka" on
todellisuudessa enimmäkseen länsimaista humanistista etiikkaa. (Osa
kristillisestä etiikasta kuitenkin palvelee vain uskontoa itseään.)
12. Kirjoitetaanko jJumala isolla vai pienellä?
Suomen kielessä erisnimi kirjoitetaan aina isolla, kun taan
yleisnimi kirjoitetaan aina pienellä. Esimerkiksi kristinuskon
jumalan (yleskäsite eli kirjoitetaan pienellä) suomenkielinen nimi
on Jumala (isolla) tai oikeammin Jahve tai El.
Erisnimeä Jumala (isolla) käytetään aina viittaamaan monoteististen
tai monolatristen uskontojen ainoan jumalan tai polyteististen
uskontojen ylijumalan nimenä. Erisnimellä viitataan siis "aivan
erityiseen jumalaan". Myös hindujen ylijumalaa (Brahmaa) kutsutaan
hindulaisuudesta suomeksi keskusteltaessa Jumalaksi (isolla). Sekä
Jahve että Brahma ovat jumalia (pienellä).
Alunperin nimi Jumala on tarkoittanut muinaissuomalaista
pakanallista taivaanjumalaa Jumalaa eli Ukkoa.
(Tässä tekstissä poikkeuksellisesti isolla kirjoitettuna
yleisnimellä Jumala viitataan yliluonnollisiin ja persoonallisiin
jumaliin, kts. 1)
Entä rRaamattu? Raamattu on kirjan nimi, eli erisnimi, joka
kirjoitetaan isolla. Toisinaan erisnimetkin kirjoitetaan pienellä,
kuten puhuttaessa "raamatullisesta", "jeesustelusta" tai
"darwinismista".
Uskontojen ja oppien nimet kirjoitetaan suomessa aina pienellä,
toisin kuin englannissa.
13. Ateismin perusteella on vainottu ja tapettu ihmisiä esimerkiksi
Neuvostoliitossa ja Kiinassa.
Ihmisiä tapettiin Neuvostoliitossa poliittisista syistä, ei ateismin
vuoksi. Neuvostoliitossa vainottiin paitsi uskontoja, usein myös
ateistisia järjestöjä. Uskonnotkin sallittiin, mikäli niitä ajavat
järjestöt eivät uhmanneet Puolueen valtaa.
Kommunismin sitominen ateismiin on täysin keinotekoista. Marx teki
niin, koska oli itse ateisti, mutta sille ei ole mitään loogista
perustetta. Marxilaisuus oli ateistista, koska Marx halusi
Puolueesta korkeimman valta-auktoriteetin, jonka kanssa kirkko tai
jumalat eivät saaneet kilpailla. Opillisesti kommunismi sopisi
oikein hyvin kristinuskon oppeihin, jotka, kuten tiedämme, eivät ole
ateistisia.
Ateistisessa Kiinassakin tapahtuu selviä uskonnonvapauden
loukkauksia. Tämä on kuitenkin eettinen kysymys, eikä ateismi
itsessään määrittele etiikkaa. Kiinalainen eettinen järjestelmä
selvästikin poikkeaa länsimaisesta humanistisesta
etiikasta. Korkeintaan tämä osoittaa, että ateistit kykenevät
sortamaan muiden maailmankatsomusten edustajia siinä missä muutkin
(vrt. kristinusko). Toisin kuin monissa muissa maailmankatsomuksissa
(vrt. kristinusko), ei tätä sortoa kuitenkaan perustella "ateismin
Jumalan käskyillä", jollaisia ei ole.
*) Huomautuksia:
Huomautus 1: Tieteellisessä kielessä aprioriset uskomukset ovat
"hypoteeseja" ja aposterioriset "teorioita". Täysin
perustelemattomat aprioriset uskomukset ovat oikeastaan vain
"konjenktuureja" eli arvauksia.
Huomautus 2: Huomaa, että yllä määriteltiin teismi uskoksi
"persoonalliseen yliluonnolliseen jumalolentoon." A-teismi on aina
suhteessa teismin määritelmään. Jos esimerkiksi Elvis Presley tai
jokin kissa määritellään "jumalaksi", ei ateisti löyhien teismin
määritelmien mukaan uskoisi Elviksen tai kyseisen kissan
olemassaoloon.
--
-- Marko Grönroos, magi AT iki PISTE fi (http://www.iki.fi/magi/)
-- Paradoxes are the source of truth and the end of wisdom
|
Newsgroups: sfnet.keskustelu.uskonnottomuus
Subject: Re: FAQ ryhmälle
From: magi AT iki PISTE fi (Marko Grönroos)
Date: 09 Jun 2000 15:41:43 +0300
hhannula AT pp PISTE htv PISTE fi (Harri Hannula) writes:
> Missä buddhalais-traditiossa ei opeteta henkiolentojen olemassaoloa?
Voipi olla että kirjoitin tuossa puuta heinää. Tälläisen maininnan
olen muistaakseni kuullut, mutta en itse tunne eri buddhalaisuuden
muotoja niin kovinkaan hyvin.
Ymmärtääkseni Buddhan perusopetuksissa ei ole mitään henkiolentoja
(jollei esimerkiksi jälleensyntymän vaatimaa sielua, tms. katsota
sellaiseksi). Kaikenlaiset henkiolennot olisivat tulleet
sulautumisesta erinäisiin vanhempiin uskontoihin ja mytologioihin,
eivätkä siten kuuluisi puhtaampaan buddhalaisuuteen. Ymmärtääkseni
buddhalaisuudessakin puhutaan myyteistä ja jumalista vain
vertauskuvallisessa mielessä, ei aktuaalisessa yliluonnollisessa.
Britannicassa mainitaan jotain buddhalaisuus vs ateismi -jutusta:
A proto-Samkhya sect (a Hindu school founded by Kapila) was already
well-established in the area. New sects abounded, including various
kinds of skeptics (e.g., Sañjaya Belatthiputta), atomists (e.g.,
Pakudha Kaccayana), materialists (e.g., Ajita Kesakambali), and
antinomians (i.e., those against rules or laws; e.g., Purana
Kassapa). Among the most important sects to arise at the time of
the Buddha were the Ajivikas (Ajivakas), who emphasized the rule of
fate (niyati), and the Jainas, an ascetic movement stressing the
need to free the soul from matter. Though the Jainas, like the
Buddhists, have often been regarded as atheists, their beliefs are
actually more complicated. Unlike early Buddhists, both the
Ajivikas and Jainas believed in the permanence of the elements that
constitute the universe, as well as the existence of the soul.
> Hmmm... no joo, buddhalaisuuden mukaan henkiolennot ovat
> luonnollisia, ei yliluonnollisia.
Senkin voi sitten tulkita miten haluaa. Monet nykyään tarkoittavat
"luonnollisella" asioita, jotka selvästi ovat yliluonnollisia. En
tarkkaan tiedä mistä tuo ... iik, nyt minun pitää käyttää hyvin
laurigröhnmäistä ilmaisua ... käsitevammaisuus on oikein saanut
alkunsa ja motiivinsa.
--
-- Marko Grönroos, magi AT iki PISTE fi (http://www.iki.fi/magi/)
-- Paradoxes are the source of truth and the end of wisdom
|
Edellinen säie: Jumaluusopillisen väitöskirjat vuodesta 1990 Seuraava säie: Vielä ateismista [Muut säikeet] [Muut uutisryhmät] |