AURINGONLASKUN ILMI\IT[: H[M[R[N V[RIT Luonnossa on joitakin kauniita s{{nn|llisesti toistuvia n{ytelmi{, joihin ei vain jostain syyst{ tule kiinnitt{neeksi huomiota, vaik- ka ne esiintyv{t aina uudestaan ja uudestaan. Yksi n{ist{ on il- tah{m{r{, luonnollinen seuraamus siit{, ett{ Aurinko painuu mail- leen. Oma ilmakeh{mme, se joka luo meille el{misen mahdollisuudet t{ll{ pallolla, luo my|s edellytyksen tuolle kauniille luonnonn{y- telm{lle. Kuinka moni meist{ on pys{htynyt ihailemaan p{iv{n p{{ttymisen n{y- telm{{, kun taivas on selke{ ja sen v{rit hehkeimmill{{n? Ent{, kuinka moni on meist{ malttanut viipy{ ulkona pitemp{{n ja j{{nyt seuraamaan tuota verkkaista tapahtumaa? Ei ehk{ kovinkaan moni. Syit{ voi olla monia; nauttiakseen tuosta n{ytelm{st{ on hakeudut- tava riitt{v{n avoimelle paikalle, iltah{m{r{n seuraamiseen on va- rattava aikaa, mik{ voi olla vierasta nykyajan kiireiselle ihmisel- le tai ehk{p{ iltarusko tuntuu niin tavalliselta, ettei sit{ tule ajatelleeksi. T{htiharrastajan kannattaisi, vaikkei niin tulises- ti olisikaan kiinnostunut ilmakeh{n ilmi|ist{, vaivautua l{htem{{n ulkosalle p{iv{n p{{ttyess{ seuraamaan tuo n{ytelm{ alusta l{htien. Mit{ sitten iltah{m{r{n aikana tapahtuu? Mit{ kaikkea havaitsija voi n{hd{? Yrit{mme seuraavassa valottaa hiukan n{it{ kysymyksi{. On lis{ksi hyv{ muistaa, ettei h{m{r{ aina samanlainen, vaan se vaihtelee illasta toiseen ja vuodenajasta toiseen. Taivas ei aina ole aivan selke{, vaan Aurinko v{rj{{ taivaalla olevat pilvenrieka- leet komeasti, mutta se onkin jo toinen juttu. H{m{r{t Porvarillinen eli yhteiskunnallinen h{m{r{ alkaa, kun Aurinko las- kee ja p{{ttyy, kun Auringon keskipiste on painunut 6 astetta hori- sontin alapuolelle. T{ll|in selke{ll{ s{{ll{ on ulkosalla riitt{- v{n valoisaa, jotta n{kee viel{ ty|skennell{. Porvarillisen h{m{r{n lopulla alkavat kaikkein kirkkaammat t{hdet ja planeetat n{ky{. Ai- van porvarillisen h{m{r{n lopulla on taivaan kirkkaus en{{ 1/100 siit{, mit{ se oli Auringon ollessa juuri taivaanrannassa. Nauttinen eli merenkulkijan h{m{r{ on silloin, kun Auringon kiekon keskipiste 6-12 astetta horisontin alapuolella. Nimitys nauttinen johtuu siit{ ett{, t{ll|in t{hti{ on jo n{kyviss{ ja merell{ viel{ erottuu horisontti, joten sekstantilla voidaan mitata t{htien kor- keus ja laskea aluksen paikka maapallon merill{. Nauttisen h{m{r{n aikana lis{{ t{hti{ syttyy taivaankannelle ja sen loppupuolella voi jo mainiosti aloitella t{htihavaintoja. Kun Auringon kiekon keskipiste 12-18 astetta horisontin alapuolella, on astronominen eli t{htitieteellinen h{m{r{. T{ll|in himmeimm{tkin t{hdet alkavat n{ky{. Havaintoiminta on t{ydess{ vauhdissa. Pimeys saapuu, kun Aurinko painuu yli 18 astetta horisontin alapuo- lelle. T{ll|in Auringon valoa ei juuri lainkaan siroa ilmakeh{n mo- lekyyleist{. Pime{n y|taivaan kirkkaus on vain 1/400000 siit{, mit{ se oli Auringon ollessa juuri horisontissa. Maan varjo ja vastarusko Auringonlaskun aikaan alkaa it{isell{ taivaalla, l{hell{ horisonttia n{ky{ siniharmaa matala segmentti, jonka yl{puolella on purppuranpu- nainen kaari. N{iden kahden kaaren v{linen raja ei ole kovin selv{ ja ter{v{, mutta kuitenkin helposti erotettavissa. T{m{ siniharmaa osa on juuri Maan varjo, joka n{kyy laskevan Auringon punertamaa it{- taivasta vasten. Varjon raja on ep{ter{v{ siksi ett{, ilmakeh{nk{{n yl{reuna ei ole ter{v{, vaan se ohenee asteittain muuttuen tyhj{ksi avaruudeksi. Usein varjon alaosa on vaaleamman harmaa kuin muu var- jo. Auringon laskiessa Maan varjo kohoaa yl|sp{in ja sen erottumi- nen vaikeutuu, mit{ ylemm{s se nousee. Selv{sti se n{kyy viel{ 5-10 asteen korkeudelle, jonka j{lkeen sit{ on vaikeampi havaita. Hyviss{ olosuhteissa varjon voi n{hd{ viel{ l{hell{ zeniitti{. Maan varjo n{- kyy sit{ selvemmin, mit{ puhtaammpi ilmakeh{ on. Utuisella ilmalla sit{ ei juurikaan erota. Vastarusko on Maan varjon yl{puolella n{kyv{ punertava ja kellert{v{ v{risegmentti. Vastarusko katoaa melko nopeasti auringonlaskun j{l- keen. Joskus maan varjon reunaan ilmestyy viel{ t{m{nkin j{lkeen pu- nertava reuna. Ilmi|t{ kutsutaan alemmaksi vastaruskoksi. Taivas Auringon suunnalla Auringon l{hestyess{ horisonttia alkaa taivas kellerty{. Taivaan v{- ris{vyt alkavat ilmesty{ ik{{nkuin vaakasuoriksi horisontin suuntai- siksi raidoiksi, selviksi, muttei kovin ter{viksi vy|hykkeiksi. S{- vyt muuttuvat v{hitellen sit{ punaisemmiksi, mit{ alemmaksi Aurinko painuu. Alimpana on punainen tai oranssipunainen, sen p{{ll{ oranssi ja lopuksi keltainen sek{ ylinn{ taivaan normaali sini. Aluksi kel- taisen ja sinisen v{lill{ voi olla harmahtava raita, mutta v{hitellen se katoaa. My|s sininen taivas tummuu v{hitellen, jolloin pime{n tai- vaan ja ruskon raja muuttuu voimakkaammaksi. T{ll|in Aurinko on ehti- nyt jo laskea yli 6 astetta horisontin alapuolelle. N{emme tuon tumman taivaan ja ruskon rajan melko selvin{ vy|hykkein{, joita kutsutaan joskus h{m{r{nkaariksi. Rajat todellakin kaareutuvat huipun ollessa t{sm{lleen Auringon suunnalla. Ensimm{inen h{m{r{nkaa- ri ilmestyy heti Auringon laskettua. Se muodostuu kellert{v{n v{rirai- dan ja taivaan rajalle. T{m{ kaari ei ole ter{v{. Mielenkiintoista on huomata, ett{ kellert{v{n v{riraidan ja sinert{v{n taivaan v{liin ilmestyy pian Auringon laskettua vihre{ raita. T{t{ ei helposti huomaa, jos ei keksi katsoa taivasta k{{nt{m{ll{ p{{t{{n vaa- kasuoraan asentoon. T{m{ raita on yll{tt{v{n voimakas. Aurinkoa ymp{r|i voimakas kirkas hehku, joka n{kyy viel{ sen j{lkeen, kun Aurinko on ehtinyt jo laskea. Se n{kyy laajana sinert{v{nvalkeana kaarena auringonlaskun suunnassa. Hehku heikkenee v{hitellen. Viimeiset ruskot Noin tunti Auringon laskun j{lkeen, eli nauttisen h{m{r{n alettua ovat h{m{r{ilmi|t it{taivaalla mahdollisesti n{kyv{{ alempaa vastaruskoa lu- kuunottamatta siirtyneet l{nsitaivaalle. Toinen h{m{r{kaari eli h{m{r{- hehku alkaa n{ky{, kun Maan varjo l{hestyy l{ntiust{ horisonttia, jol- loin n{kyviin j{{ kellert{v{ segmentti. My|hemmin havaitaan matalalla punertavanruskea segmentti, jonka kadottua viel{ ennen pime{n tuloa n{hd{{n matala, valkea kaari. T{t{ kutsutaan kolmanneksi h{m{r{nkaarek- si. Sen j{lkeen saapuu pimeys. Purppuravalo Kun Aurinko on painunut muutamia asteita (3-4) horisontin alapuolelle alkaa Aurinkoa ymp{r|inyt hehku muuttua punertavaksi. Muutos tapahtuu melko nopeasti ja pian Auringon suuntaa hallitsee voimakas purppurapu- nainen hehku laajana kaarena. T{t{ ilmi|t{ sanotaan purppuravaloksi ja se on yksi h{m{r{n komeimmista ilmi|ist{. Purppuran voimakkuus vaihtelee paljon riippuen yl{ilmojen p|ly- ja kosteusm{{rist{. Joskus hehku j{{ haalean punertavaksi, joskus se on niin voimakkaan punainen, ett{ hehku v{rj{{ koko maiseman. Purppura katoaa v{hitellen, kun Au- rinko painuu yli 5 asteen p{{h{n horisontista. Purppura, kuten p{{osa h{m{r{nilmi|ist{ syntyy melko korkealla, ilma- keh{n stratosf{{rin alaosissa, noin 10-25 km:n korkeudessa. Noilla korkeuksilla esiintyv{ hyvin hienojakoinen p|ly sirottaa viistosti il- makeh{{n osuvia valons{teit{. Hiukkaset sirottavat valoa voimakkaasti vain eteenp{in, mink{ vuoksi n{emme purppuraa vain Auringon suunnalla. J{lkiruskot Ilmakeh{{n saattaa ajoittain joutua ep{tavallinen m{{r{ hienojakoisia hiukkasia, esim. tulivuorenpurkausten yhteydess{. My|s komeetoista voi tulla ainetta stratosf{{riin. T{ll|in normaaliin h{m{r{n kulkuun voi tulla h{iri|it{. Ilmi|iden voimakkuudet kasvavat dramaattisesti esim. purppuravalo on ennenn{kem{tt|m{n punainen. Normaalisti ruskon voimak- kuus heikkenee purppuran sammuttua taivaalta, mutta em. poikkeustilan- teissa saattaa ilmakeh{ss{ olla p|lykerroksia hyvin korkealla, jolloin iltah{m{r{n kesto pitenee. Taivaalle syttyy uusi purppurahehku, j{lki- rusko. Auringon suunta saattaa olla punainen tai ruskea viel{ parikin tuntia auringonlaskun j{lkeen. Olli Manner Veikko M{kel{