SATURNUKSEN SUUREN VALKOISEN PILKUN METSˇSTYS Viime vuoden syyskuun alkup{ivin{ ilmestyi Saturnuksen pinnalle outo t{pl{: suuri valkoinen pilkku, joka her{tti suurta kiinnostus- ta t{htitieteilij|iden keskuudessa. Nyt lokakuun alussa sitten ai- heesta julkaistiin arvostetussa brittil{isess{ tiedelehdess{ Natu- ressa ensimm{inen artikkeli, jonka tekij|in{ olivat mm. Francis Co- las, Charles Legatieu ja Pierre Lac. He tekiv{t kaikki havaintoja Pic du Midin observatoriossa Ranskan Pyreneill{ tuolloin vuosi sit- ten, ja kuin sattuman kaupalla olin my|s itse tuolloin havaitsemas- sa Saturnusta er{{ll{ pienemm{ll{ putkella aivan mainittujen herro- jen naapurissa ja jopa heid{n seurassaankin. Tuo artikkeli siis siivitti ajatukset vuoden taakse, marraskuun toiseen viikkoon 1990. T{m{ on Saturnuksen suuren valkoisen pilkun mets{stys. Pic du Midi on maailman ensimm{inen korkean paikan observatorio ja ainoa laatuaan Euroopan mantereella. T{m{n vuoksi Pic ei kaikil- ta osin t{yt{ nykyajan vaatimuksia, sill{ siell{ ei ole kaikkia muualla normaaleita mukavuuksia. Se sijaitsee liian l{hell{ valoi- sia taivaita, ja sinne on hankala p{{st{ sill{ sen liikenneyhtey- det suunniteltiin siihen aikaan kun aasi oli paras tapa liikkua vuoristossa. Matka yl|s 2800 metrin korkeuteen viekin edelleen puo- lisentoista tuntia, sill{ sen taittamiseen k{ytet{{n ensin nelive- toista pikkubussia ja sen j{lkeen kahta k|ysirataa. Lumi peitt{{ vuorenhuiput keskim{{rin syyskuusta kes{kuuhun, jolloin k|ysirata on ainoa p{{sykeino yl|s. Mutta muutamana kes{kuukautena tie on au- ki yl|s saakka, ja autolla p{{see 300 metrin p{{h{n observatorios- ta. Tosin tuo 300 metri{ on ero korkeussuunnassa, joten lopputai- val t{ytyy nousta rahtihissill{ tai k{vell{ pitk{{ polkua pitkin. Ja talvella kun k|ysirata huolletaan tai se on rikki, t{ytyy tur- vautua helikopteriin. Ja jos tuuli on liian kova sillekin, on Pic eristyksiss{ muusta maailmasta. Pic du Midi ei siksi ole vain obser- vatorio, vaan my|s seikkailu. Tosin tavalliselle suomalaispulliaisellekin jo normaali matka Pic du Midille on varsin eksoottinen, sill{ automatka p{{ttyy talvisin noin kilometrin korkeuteen. Sielt{ noustaan k{yt|st{ poistetulla turistihissill{ l{hes 2000 metrin korkeuteen, josta viimeinen 800- metrinen matka yl|sp{in taittuu observatorion omalla k|ysiradal- la, v{lill{ vuorenhuippuja viilt{en, v{lill{ kilometrin korkeudes- sa laakson yl{puolella roikkuen. Usein k|ysirata kulkee suureksi osaksi pilven sis{ll{, kunnes yht{kki{ pilvet j{{v{t alle, kirkas auringonvalo tulvahtaa pieneen hyttiin ja edess{ ylh{{ll{ h{{m|t- t{{ 100-vuotias linna puolitiess{ avaruuteen. Pic du Midin harmaa kivest{ ja betonista tehty sein{ sek{ joukko valkoisten kaukoput- kien kupuja piirtyy syv{nsinist{ taivasta vasten. Arkinen ty|nteko Picill{ on historiallisista puitteista huolimat- ta kuin miss{ muussa tahansa ammattilaisobservatoriossa, eli l{pi y|n havaintoja tehneet t{htitieteilij{t torkkuvat huoneissaan, puu- haavat kahvia ryyst{en tietokoneittensa {{ress{ tai lep{ilev{t muu- ten vain. Jotkut eiv{t n{yt{ nukkuvan juuri lainkaan, ja mainitut Saturnus-artikkelin tekij{t, Francis Colas, Charles Legatieu ja Pierre Lac ovat juuri hyvi{ esimerkkej{ heist{. Kun saavuttuamme Picille tapasin heid{t ensi kertaa, olivat he juuri k{sittelem{s- s{ edellisen{ y|n{ saatuja kuvia - vain muutaman tunnin nukkumi- sen j{lkeen. Niinp{ paksuihin villapaitoihin pukeutuneiden herro- jen silmien alla oli mustat pussit, mutta silmist{ loisti sitten adrenaliiniakin vahvempi innostus. Ja tuo salamyhk{inen innostus tarttui toki meihin vastatulleisiinkin, joten j{timme huoneeseen asettumisen tuonnemmaksi ja rynt{simme jo valmistelemaan ensimm{i- sen y|n havaintoja. Kaukoputkemme oli 60-senttinen peilikaukoputki, eli ammattilait- teeksi kovin pieni mutta silti k{ytt|kelpoinen. Erikoisen hyv{n laitteistosta teki sen CCD-kamera eli hyvin herkk{ elektroninen ka- mera jonka avulla kuvia otetaan tietokoneen muistiin. Siksip{ em- me joutuneet lutraamaan filminkehitteiden kanssa vaan sen sijaan tuskailimme sitten erilaisten johtojen ja vipujen kanssa. Mutta se oli vaivan v{{rtti, sill{ tulokset olivat mainioita. Saturnus piirtyi y|n tultua kuvaruudulle tarkkana ja selv{n{, ja kuvan laa- tua saatettiin viel{ parantaa my|hemmin kuvank{sittelyn avulla. L{- pi y|n CCD-kameran j{{hdytyspumppu kierr{tti vett{ putkistossaan, tyhji|pumppu imi ilmaa pois kamerasta ja tietokone piippaili iloise- na hyvist{ tuloksista. Saturnuksessa oli todellakin suuri valkoinen pilkku - tai oikeas- taan se ei ollut en{{ mik{{n pilkku vaan suuri t{pl{ tai suuri vaa- lea alue joka oli kooltaan jo l{hes puolet Saturnuksen halkaisijas- ta. Eli vaikka Jupiterin punaista pilkkua tituleerataan usein suu- reksi, niin se on varsin vaatimaton verrattuna tuohon valkoiseen l{ikk{{n - varsinkin kun Saturnuksen kokoa verrataan sen kokoon. Vaikka havaitsimme Patrick Martinezin kanssa Saturnusta pilkkui- neen hyvin pienell{ putkellamme, onnistuivat herrat Colas, Lega- tieu ja Lac luonnollisesti paljon paremmin suuremmalla kaukoputkel- laan. Heid{n ty|v{lineen{{n oli nimitt{in samanlainen CCD-kamera kuin meill{kin, mutta putki oli kooltaan l{hes kaksinkertainen eli yhden metrin peiliteleskooppi. Lis{ksi sen optinen laatu oli pa- rempi, sill{ tuo alunperin Kuun pinnan kartoitukseen tehty putki sopii mainiosti planeettakuvaukseen. Pic on muutenkin kuuluisa hyvist{ planeettakuvistaan, sill{ pai- kan ilmavirtaukset ovat varsinkin silloin syksyll{ hyvin tasaisia. Pic du Midi on ensimm{inen korkea vuori, johon Atlantilta sis{- maahan puhaltava tuuli t|rm{{ ja siksi ilman v{reily on pient{ ja kuvan resoluutio vastaavasti suuri. Kun toinen p{iv{ Picill{ alkaa taittua kohti iltap{iv{{, alkaa my|s p{ivitt{inen rutiini jo muotoutua. Valvotun y|n j{lkeen aamu- sella kuuden maissa sy|d{{n v{h{n aamupalaa joka muuten on tarjolla l{pi y|n, aamuyhdeks{{n saakka. Ja tuon aamupalan j{lkeen ehtii hyvin ottaa parin tunnin torkut. T{m{n j{lkeen outo voima vet{{ tietokoneen {{reen tutkailemaan y|n saalista ja viilaamaan kuvia paremmiksi tietotekniikan ja tilastotieteen yst{v{llisell{ avulla. Lounas on puoli yksi, johon menness{ k|ysirata on tuonut taas uusia kasvoja p|yt{{n ja vienyt mukanaan toisia. Keitti| on ranskalaiseen tapaan hyvin laadukas Pic du Midill{, ja koska kuljetusongelmista huolimatta on yl|s k{rr{tty hyv{{ ruokaa ja viini{ t{yden kolmen ruokalajin tekemiseen, ei ole ihmek{{n ett{ lounaaseen uppoaa hel- posti toista tuntia. Ja sen p{{lle on taas sitten hyv{ ottaa torkut jotta iltap{iv{n voisi k{ytt{{ taas tietokoneen {{ress{ tai kauko- putkea y|n koitoksiin valmistaessa. Kello ly| taas pian kuutta jolloin on aika hivuttautua p|yt{{n josta irrottautuminen onnistuu nopeimmillaankin vasta tunnin p{{st{. Ja silloin pimeys alkaa jo laskeutua joten pienen heng{ht{misen j{lkeen koittaa taas uurastami- sen aika. Y|n pimein{ tunteina tietokone imee itseens{ kuvia ja havaitsi- jat imev{t itseens{ kahvia. Ja koko ajan mieless{ poukkoilee kak- si ajatusta: toivottavasti taivas pysyy selke{n{ jotta saataisiin hyvi{ tuloksia, mutta samalla aivojen univelkaosasto toivoo tai- vaalle paksua pilvikerrosta jotta edes yhten{ y|n{ saisi nukutuk- si. Onneksi kuitenkin s{{ Picill{ on l{hes aina hyv{ joten univel- kaa kertyy. Y| toisen j{lkeen mustat juovat silmien alla kasvavat mutta my|s saalista tulee, diskettikaupalla kuvia. Kuvat ilmestyi- v{t s{{nn|llisin v{liajoin kuvaruudulle, putken suuntausta tarken- nettiin ja taivasta tarkkailtiin. Vaikka normaalisti kaikki sujui l{hes aikataulumaisen tarkasti niin aina silloin t{ll|in nappasi ka- mera erikoisen hyv{n kuvan josta innostuneena havaitsija saattoi vahingossa t|n{ist{ suuntausvipua ja putki piti taas suunnata sit- ten uudelleen. Ty|skentely Pic du Midin kaltaisella observatoriolla on hyvin mielenkiintoista mutta rasittavaa. Onneksi kuitenkin t{htitieteili- j{t tekev{t ty|t{{n normaalisti jokseenkin tavalliseen tapaan, ja niinp{ tuo Naturessa ollut juttu Saturnuksen valkoisesta l{isk{st{ on syntynyt valtaosin muualla kuin vuorenhuipulla. Niinp{ viikon uurastuksen j{lkeen laskeuduimme mekin takaisin maan pinnalle ja voimme nyt tutkia tarkemmin mik{ ihme tuo Saturnuksen l{isk{ oi- kein oli. T{h{n saakka Saturnuksen pinnalla on ollut n{it{ pilkkuja h{mm{s- tytt{v{n tarkasti noin 30 vuoden v{lein, eli 1876, 1903, 1933 ja 1960. Saturnuksen kiertoaika Auringon ymp{ri on 29,5 vuotta joten n{ill{ kahdella asialla saattaa olla jotain tekemist{ toistensa kanssa. T{ss{ ei sin{ns{ ole mit{{n uutta sill{ t{m{n perusteella espanjalainen Antonio Sanchzes Labega ennusti jo vuonna -89 ett{ pilkku saattaa olla taas tulossa ja siksi Pic du Midill{ alettiin seurata asiaa kaiken muun ohella kes{ll{ -90. Sitten, syyskuun 25. p{iv{n{ ilmestyikin Saturnuksen muuten niin tasaisen harmaaseen raitapintaan kirkas pilkku joka alkoi kehitty{ nopeasti. 1.10. tuo pilkku oli reunoiltaan hieman usvamainen el- lipsi ja sen koko oli 18 600 km X 26 300 km. Seuraavana p{iv{n{ se alkoi jakautua kahteen osaan siten ett{ 5.10. se oli jo selv{s- ti kaksiosainen ja samalla sen kirkkaus alkoi heiket{. T{m{ ilmake- h{n h{iri| oli tuolloin pituudeltaan ekvaattoritasossa n. 95 000 km eli l{hes puolet. Lokakuun kuluessa normaalia kirkkaampi pilvi- verho levitt{ytyi koko pohjoisen ekvaattorivy|n alueella ja kaksi- osainen, edelleen kirkas l{isk{ sai seurakseen muutamia pieni{ vaa- leita pilkkuja. 2.11. l|ydettiin uusi kirkas pilkku joka oli nyt ekvaattorin etel{puolella ja sen lis{ksi pitkin marraskuuta ilmes- tyi esiin useita vaaleita ja tummia pieni{ pilkkuja. Joulukuulle tultaessa oli koko Saturnuksen ekvaattorialue vaalean pilviverhon peitt{m{ alue jossa oli tummia ja vaaleita pilkkuja sek{ jokunen aaltoileva raita. Joulukuussa ekvaattoriraidat alkoivat sitten pa- lautua normaaliksi ja vaalea v{ri v{heni. Silti pieni{ pilkkuja oli sotkemassa koko ajan raitojen muotoutumista, mink{ vuoksi Satur- nuksen pinta muistutti kovasti Jupiterin pintaa. Siell{h{n ekvaat- torin tienoot ovat koko ajan liikkeess{. My|s vuosien 1903 ja -33 havainnot Saturnuksen pilkuista kertovat samanlaisista voimakkais- ta muutoksista ekvaattoriv|iss{ ennenkuin ne sitten palautuivat nor- maaleiksi. Francis Colasin, Charles Legatieun ja Pierre Lacin artikkelin mu- kaan syyp{{ t{h{n h{iri||n Saturnuksen ilmakeh{ss{ on mit{ todenn{- k|isimmin ollut ep{normaali kaasun liike pystysuorassa suunnassa. Sen vuoksi ilmakeh{n alemmista osista nousi pintakerroksiin esim. ammoniakkia tai vaikkapa vett{ joka sitten j{{tyi kiteiksi. N{in pinnalle syntyi vaalea alue joka heijasti suuren osan Auringon va- loa ja n{in ollen siten viilensi pintaa joka Auringon l{heisyyden vuoksi oli jo normaalia l{mpim{mpi. Saturnushan l{hestyi juuri tuolloin apheliaan ja Auringon aktiivisuusmaksimi nosti l{mp|ti- laa osaltaan ep{normaalin suureksi. L{mp|tilaerot saivat sitten ai- kaan voimakkaita tuulia jotka sotkivat osaltaan kidepilve{. Kunhan pilvi oli sitten laajentunut tarpeeksi, tasaantui pinnan s{teilyn- heijastuskyky eli albedo ja osa kiteist{ putosi takaisin syvemm{l- le. Niin samalla sitten l{mp|tilaerot ja edelleen tuulet rauhoit- tuivat ja tilanne alkoi tasaantua. Nyt sitten alamme olla taas jok- seenkin normaalissa tilanteessa kun Saturnus n{ytt{{ silt{ milt{ se on n{ytt{nyt ennenkin. Pic du Midi ei kuitenkaan ole rauhoittunut paljoakaan vaikka sen johtaja Michel Blanc valitti juuri elokuussa kuinka monissa pii- reiss{ suunnitellaan koko observatorion lopettamista. Onhan se to- ki vanhentunut mutta edelleen hyvin kykenev{ huipputason tutkimuk- seen kuten t{m{ Saturnusjuttu osoitti. (Jari M{kinen)