1. Ja Kora Jetseharin poika, joka oli Levin pojan Kahatin poika,
otti kanssansa Datanin ja Abiramin Eliabin pojat, ja Onin Peletin pojan Rubenin
pojista,
2. Ja he nousivat Mosesta vastaan: niin myös Israelin lapsista kaksisataa ja
viisikymmentä miestä ylimmäisistä, kansalta kutsuttua, kuuluisaa miestä,
3. Ja he kokoontuivat Mosesta ja Aaronia vastaan, ja sanoivat heille: se on
teille ylen paljo; sillä kansa on kaikki pyhä, ja Herra on heidän kanssansa,
ja miksi te korotatte teitänne Herran kansan päälle?
4. Koska Moses sen kuuli, lankesi hän kasvoillensa,
5. Ja puhui Koralle ja koko hänen seurallensa sanoen: huomenna Herra ilmoittaa
kuka hänen omansa on, ja kuka pyhä on ja saa hänelle uhrata: jonka hän valitsee,
se uhratkaan hänelle.
6. Tehkäät näin: ottakaat teillenne savuastiat, Kora ja kaikki hänen seuransa,
7. Ja pankaat niihin tulta, ja heittäkäät niihin suitsutusta Herran eteen huomenna,
ja se mies, jonka Herra valitsee, olkoon pyhä: se on teille paljo, Levin lapset.
8. Ja Moses sanoi Koralle: kuulkaat nyt Levin lapset!
9. Vähäkö se teille on, että Israelin Jumala on teidät eroittanut Israelin kansasta
ja antanut tulla tykönsä palvelusta tekemään Herran Tabernaklin virassa, ja
seisomaan seurakunnan edessä, ja heitä palvelemaan?
10. Hän on ottanut sinun ja kaikki sinun veljes Levin lapset tykönsä: ja te
pyydätte myös pappeutta?
11. Sinä ja kaikki sinun joukkos nostatte kapinan Herraa vastaan. Mikä Aaron
on, että te napisette häntä vastaan?
12. Ja Moses lähetti kutsumaan Datania ja Abiramia Eliabin poikia; mutta he
sanoivat: emme sinne tule ylös.
13. Vähäkö se on, että sinä olet meidät maalta tuonut ulos, jossa rieskaa ja
hunajaa vuotaa, tappaakses meitä korvessa, vaan teet sinus vielä päämieheksi
meidän ylitsemme, ja tahdot myös hallita meitä?
14. Jalosti sinä olet meidät johdattanut siihen maahan, jossa rieskaa ja hunajaa
vuotaa, ja annoit pellot ja viinamäet perinnöksi. Tahdotkos vielä näiltä miehiltä
silmät puhkaista? emme tule sinne.
15. Silloin vihastui Moses sangen kovin, ja sanoi Herralle: älä käännä sinuas
heidän ruokauhrinsa puoleen! En minä heiltä ottanut aasiakaan, ja en ole heidän
yhdenkään pahaa tehnyt.
16. Ja Moses sanoi Koralle: sinä ja koko sinun joukkos pitää huomenna oleman
Herran edessä, sinä ja he, ja Aaron,
17. Ja jokainen ottakoon savuastiansa, ja pankaan suitsutusta siihen, ja tuokaan
Herran eteen, kukin savuastiansa, kaksisataa ja viisikymmentä savuastiaa, niin
myös sinä ja Aaron kukin savuastianne.
18. Ja kukin otti savuastiansa, ja pani siihen tulen, ja heittivät siihen suitsutusta,
ja seisoivat seurakunnan majan ovessa, Moses ja Aaron myös.
19. Ja Kora kokosi heitä vastaan kaiken kansan, seurakunnan majan oven eteen:
silloin Herran kunnia näkyi kaikelle kansalle.
20. Ja Herra puhui Mosekselle ja Aaronille, sanoen:
21. Eroittakaat teitänne tästä joukosta, niin minä äkisti heidät hukutan.
22. Mutta he lankesivat kasvoillensa ja sanoivat: Jumala, kaiken lihan henkein
Jumala! jos yksi mies on syntiä tehnyt, tahdotkos antaa vihas julmistua kaiken
kansan päälle?
23. Ja Herra puhui Mosekselle, sanoen:
24. Puhu kansalle ja sano: paetkaat Koran, Datanin ja Abiramin majain ympäriltä.
25. Ja Moses nousi ja meni Datanin ja Abiramin tykö, ja vanhimmat Israelista
seurasivat häntä,
26. Ja puhui kansalle, sanoen: paetkaat näiden jumalattomain ihmisten majain
ympäriltä, ja älkäät ruvetko mihinkään heidän omaansa, ettette myös hukkuisi
kaikissa heidän synneissänsä.
27. Ja he pakenivat Koran, Datanin ja Abiramin majain ympäriltä; mutta Datan
ja Abiram kävivät ulos, ja seisoivat majainsa ovella emäntinensä, poikinensa
ja lapsinensa.
28. Ja Moses sanoi: siitä teidän pitää tietämän Herran minua lähettäneeksi,
kaikkia näitä töitä tekemään, niin ettei se ole minun omasta sydämestäni:
29. Jos he kuolevat niinkuin kaikki ihmiset kuolevat, eli kostetaan, niinkuin
kaikille ihmisille kostetaan, niin ei Herra ole minua lähettänyt.
30. Mutta jos Herra tässä jotakin uutta tekee, niin että maa avaa suunsa ja
nielee heidät kaikkein kanssa, mitä heillä on, niin että he elävinä menevät
helvettiin, niin teidän pitää tietämän, että nämät miehet pilkkasivat Herraa.
31. Ja tapahtui, koska hän kaikki nämät sanat puhunut oli, halkesi maa heidän
altansa.
32. Ja maa avasi suunsa ja nieli heidät, ja heidän huoneensa, ja kaikki ne ihmiset,
jotka Koran tykönä olivat, ja kaiken heidän tavaransa.
33. Ja he menivät elävänä helvettiin, kaikkinensa kuin heillä oli, ja maa peitti
heidät, ja he hukkuivat kansan seasta.
34. Ja koko Israel, joka heidän ympärillänsä oli, pakeni heidän parkunsa tähden.
Sillä he sanoivat: ettei maa meitäkin nielisi.
35. Ja tuli läksi Herralta, ja poltti ne kaksisataa ja viisikymmentä miestä,
jotka suitsutusta uhrasivat.
36. Ja Herra puhui Mosekselle, sanoen:
37. Sano Eleatsarille papin Aaronin pojalle, että hän ottaa savuastiat tulipalosta,
ja hajoittaa tulen sinne ja tänne; sillä ne ovat pyhät.
38. Näiden savuastiat, jotka syntiä tekivät sielujansa vastaan, ne takokaat
leveiksi, ohukaisiksi kiskoiksi, joilla alttari peitetään; sillä ne ovat Herran
eteen uhratut ja pyhitetyt. Ja ne pitää oleman merkiksi Israelin lapsille.
39. Ja Eleatsar pappi otti ne vaskiastiat, joissa palaneet miehet olivat uhranneet,
ja taotti ne leveiksi, ohukaisiksi kiskoiksi, alttarin peitteeksi,
40. Israelin lapsille muistoksi, ettei yksikään muukalainen, joka ei ole Aaronin
siemenestä, lähestyisi uhraamaan suitsutusta Herran eteen, ettei hänelle tapahtuisi,
niinkuin Koralle ja hänen joukollensa, niinkuin Herra hänelle sanoi Moseksen
kautta.
41. Toisena päivänä taas napisivat koko Israelin lasten joukko Mosesta ja Aaronia
vastaan, ja sanoivat: te olette tappaneet Herran kansan.
42. Ja koska kansa kokoontui Mosesta ja Aaronia vastaan, ja kuin he käänsivät
heitänsä seurakunnan majaan päin, katso, pilvi peitti sen ja Herran kunnia näkyi.
43. Ja Moses ja Aaron menivät seurakunnan majan eteen.
44. Ja Herra puhui Mosekselle, sanoen:
45. Paetkaat tästä kansasta; sillä minä surmaan äkisti heidät, ja he lankesivat
kasvoillensa.
46. Ja Moses sanoi Aaronille: ota savuastia, ja pane tulta siihen alttarilta,
ja heitä suitsutusta siihen. Ja mene nopiasti kansan tykö ja sovita heitä: sillä
vihan julmuus on Herralta käynyt ulos, ja rangaistus on jo alkanut.
47. Ja Aaron otti niinkuin Moses hänelle sanoi, ja juoksi kansan keskelle, ja
katso, rangaistus oli jo ruvennut kansan seassa: ja hän suitsutti savutusta,
ja sovitti kansan.
48. Ja seisoi kuolleitten ja elävitten välillä; niin rangaistus asettui.
49. Mutta ne kuin rangaistuksesta kuolivat, oli neljätoistakymmentä tuhatta
ja seitsemänsataa; paitsi niitä, jotka Koran kapinassa hukkuivat.
50. Ja Aaron palasi Moseksen tykö, seurakunnan majan oveen ja rangaistus asettui.