Tohtori Martti Lutherin ISO KATEKISMUS MARTTI LUTHERIN ESIPUHE VŠhŠisiŠ eivŠt ole ne syyt, joiden vuoksi voimaperŠisesti opetamme katekismusta ja I pyydŠmme hartaasti muita tekemŠŠn samoin. On nimittŠin valittaen todettava, ettŠ monet saarnaajat ja papit ovat virkaansa ja tŠtŠ oppia halveksien siinŠ asiassa varsin velttoja. Jotkut ovat sitŠ suuren oppineisuutensa, jotkut taasen pelkŠn laiskuuden ja leipŠhuolien vuoksi. He suhtautuvat tehtŠviinsŠ kuin olisivat leipŠpappeja ja -saarnaajia eikŠ heidŠn kuuluisi mitŠŠn muuta tehdŠkŠŠn kuin nauttia etuja lŠpi elŠmŠnsŠ. Siihen he ovat paavin vallan alaisina tottuneet. Vaikka kaikki, mitŠ heidŠn tulee opettaa ja saarnata, on nykyisin runsaasti, selvŠsti ja 2 helposti nŠhtŠvissŠ monista hyšdyllisistŠ kirjoista ja vaikka heillŠ on kŠyttškelpoisia apuneuvoja, niin kuin ennen sanottiin Sermones per se loquentes, Dormi secure sekŠ Parati ja Thesauril, heillŠ ei ole sen vertaa tarmoa eikŠ velvollisuudentuntoa, ettŠ ostaisivat nuo kirjat. Ja jos heillŠ niitŠ onkin, he eivŠt anna niille mitŠŠn arvoa eivŠtkŠ niitŠ lue. Hukka heidŠt perikššn, nuo kerrassaan hŠpeŠlliset ahmatit ja vatsanpalvojat! He sopisivat paremmin sikopaimeniksi tai koiranvahdeiksi kuin sielunhoitajiksi ja papeiksi. Vapauduttuaan nyt seitsemŠn rukoushetken vaivalloisesta ja hyšdyttšmŠstŠ hokemi- 3 sesta he voisivat edes lukea niiden asemesta aamuisin, puolen pŠivŠn aikaan ja iltaisin lehden tai pari katekismuksesta, rukouskirjasta, Uudesta testamentista tai muualta Raamatusta. He voisivat myšs rukoilla yhden IsŠ meidŠn -rukouksen itsensŠ ja seurakuntalaistensa puolesta. Niin he osoittaisivat omalta osaltaan kunnioitusta ja kiitollisuutta ev ankeliumille, joka on vapauttanut heidŠt niin monenlaisesta taakasta ja vaivasta. HŠvetkššt myšs vŠhŠn, kun sikojen ja koirien tavoin ovat jŠttŠneet evankeliumista jŠljelle pelkŠstŠŠn tuollaisen velton, vahingollisen, hŠpeŠllisen ja lihallisen vapauden. SillŠ valitettavasti rahvas ilmankin arvostaa evankeliumia aivan liian vŠhŠn, 4 emmekŠ me kaikesta ahkeruudestamme huolimatta saa aikaan juuri mitŠŠn. Kuinka kŠvisikŠŠn, jos heittŠytyisimme laiskoiksi ja veltoiksi, sellaisiksi kuin olimme paavin alaisuudessa! LisŠksi tulee vielŠ erŠs hŠpeŠllinen pahe ja salainen, ilkeŠ rutto, nimittŠin surutto- 5 muus ja tympŠŠntyminen. Sen johdosta moni alkaa pitŠŠ katekismusta yksinkertaisena ~"Saarna-automaatti", "Nuku huoleti", "Aina valmiina" ja "AalTeaitta". ja vŠhŠpŠtšisenŠ lŠksynŠ, joka jo pikaisesti kertaalleen lŠpiluettuna osataan kokonaan. 6 Sen jŠlkeen he heittŠvŠt kirjan nurkaan ja suorastaan hŠpeŠvŠt jatkaa sen lukemista. Jopa aatelinkin keskuudesta lšytyy muutamia lurjuksia ja kitupiikkejŠ, jotka vŠittŠvŠt, ettei vastedes muka enŠŠ tarvita pappeja eikŠ saarnaajia. Kaikkihan on kirjoissa, joista jokainen voi asiat helposti itse oppia. Huoletta heŃjuuri niin kuin kunnon saksalaisten sopiikinŃantavat seurakuntien rappeutua ja joutua hŠviššn ja lisŠksi vielŠ pappien ja saarnaajien kŠrsiŠ kovaa hŠtŠŠ ja nŠlkŠŠ. Tuollaista alhaista vŠkeŠ meidŠn saksalaisten 7 joukossa nŠet on, se meidŠn on kestettŠvŠ. Mutta puhuakseni itsestŠni: myšs minŠ olen tohtori ja saarnaaja, ainakin yhtŠ oppinut ja kokenut kuin nuo ylimieliset ja suruttomat arvelevat olevansa. Silti teen kuin lapsi, joka opettelee katekismusta. Aamuisin ja muulloinkin, kun minulla on aikaa, luen ja lausun sana sanalta ŠŠneen IsŠ meidŠn -rukouksen, kymmenen kŠskyŠ, uskontunnustuksen, psalmeja jne. Sen lisŠksi minun on joka pŠivŠ jatkuvasti luettava ja opiskeltava, enkŠ sittenkŠŠn kykene kŠsittŠmŠŠn lukemaani 8 niin kuin kernaasti haluaisin. Lapseksi ja katekismusoppilaaksi minun on jŠŠtŠvŠ ja mielellŠni jŠŠnkin. Mutta nuo sŠŠlittŠvŠt ja nirsot veikkoset kuvittelevat tulevansa heti yhdellŠ lŠpilukemisella kaikkien tohtoreiden tohtoreiksi, osaavansa kaiken ja olevansa tŠysin valmiita. SillŠ lailla! Juuri tuo on varma nŠyttš siitŠ, ettŠ he halveksivat virkaansa ja ihmisten sieluja, vielŠpŠ Jumalaa ja hŠnen sanaansa. HeidŠn ei enŠŠ tarvitse langeta, sillŠ he ovat jo aivan hirvittŠvŠsti langenneet. Lapsiksi heidŠn sen sijaan pitŠisi tulla ja alkaa opetella aakkosia, mistŠ he omasta mielestŠŠn jo kauan sitten ovat selviytyneet. 9 Siksi pyydŠn noita laiskoja paksumahoja ja ršyhkeitŠ pyhimyksiŠ Jumalan tŠhden ottamaan vastaan neuvoja ja uskomaan, etteivŠt he totta totisesti ole niin korkeasti oppineita tohtoreita kuin itse antavat ymmŠrtŠŠ. HeidŠn ei pidŠ koskaan ajatella, ettŠ he osaavat nŠmŠ kappaleet perin pohjin tai edes tuntevat ne kaikin osin riittŠvŠsti, vaikka heistŠ nŠyttŠisi, ettŠ he osaavat ne liiankin hyvin. SillŠ vaikka he tuntisivat ja osaisivat ne lŠpikotaisin, mikŠ tosin ei ole mahdollista tŠssŠ elŠmŠssŠ, silti niistŠ saadaan monenlaista hyštyŠ ja hedelmŠŠ, kun niitŠ pŠivittŠin mietiskellen ja keskustellen luetaan ja harjoitetaan. PyhŠ Henki on nimittŠin tŠllaisessa lukemisessa, keskustelussa ja mietiskelyssŠ lŠsnŠ ja antaa siihen aina uutta ja syvempŠŠ valoa ja intoa, niin ettŠ katekismus maistuu paremmalta ja toteutuu meissŠ yhŠ paremmin. Kristus on luvannut Matteuksen 18. Iuvussa: "MissŠ kaksi tai kolme on kokoontunut minun nimeeni, siinŠ minŠ olen heidŠn keskellŠnsŠ." 10 LisŠksi on tŠmŠnkaltainen Jumalan sanan harjoittaminen, mietiskeleminen ja siitŠ keskusteleminen tehokas apu PerkelettŠ, maailmaa, lihaa ja pahoja ajatuksia vastaan. Ps. 1:2 Julistaahan ensimmŠinen psalmi autuaaksi ne, jotka "tutkistelevat Jumalan lakia pŠivŠt ja yšt". MillŠŠn suitsuttamisella et varmasti kykene torjumaan PerkelettŠ yhtŠ tehokkaasti kuin seurustelemalla Jumalan kŠskyjen ja sanojen kanssa, puhumalla niistŠ, laulamalla ja ajattelemalla niitŠ. TŠmŠ on todella oikea vihkivesi ja ristinmerkki, jota 11 hŠn pakenee ja jolla hŠnet saadaan karkotetuksi. Jo tŠmŠnkin vuoksi sinun tulisi mielel lŠsi nŠitŠ kappaleita lukea, lausua, mietiskellŠ ja kŠsitellŠ, vaikka sinulle ei sii tŠ muuta hedelmŠŠ ja hyštyŠ olisikaan, kuin ettŠ pystyt siten karkottamaan Perkelee n ja pahat ajatukset. Jumalan sanaa hŠn ei nimittŠin voi kuulla eikŠ sietŠŠ. Jumalan sana ei nŠet ole mitŠŠn Dietrich BernilŠisen2 tarinaan verrattavaa tyhjŠŠ jaarittelua, vaan se on "Jumalan voima", niin kuin pyhŠ Paavali Roomalaiskirjeen ensimmŠisessŠ luvussa Room. 1:16 sanoo. Se on todellakin Jumalan voima, joka polttaa PerkelettŠ tuskallisesti, mutta vahvistaa, lohduttaa ja auttaa meitŠ ylen mŠŠrin. Mutta mitŠ paljoista puheista? MistŠ saisi tarpeeksi paperia ja aikaa voidakseen ker- 12 toa kaiken hyšdyn ja hedelmŠn, minkŠ Jumalan sana vaikuttaa? PerkelettŠ on tapana kutsua tuhattaituriksi. Miksi tulisikaan kutsua Jumalan sanaa, joka karkottaa ja tuhoaa tuollaisen tuhattaiturin kaikkine mahtikonsteineen? VŠhintŠŠnkin satatuhattaituriksi' PitŠisikš sitten juuri meidŠn, jotka haluaisimme olla pappeja ja saarnaajia, noin kevytmielisesti halveksia tuollaista valtaa, hyštyŠ, voimaa ja hedelmŠŠ? SiinŠ tapauksessa meille ei riittŠisi rangaistukseksi, ettŠ meidŠt jŠtettŠisiin ilman ruokaa, vaan koirat olisi usutettava hŠtyyttŠmŠŠn meidŠt tiehemme ja perŠŠmme olisi heitettŠvŠ hevosen sontaa. Jumalan sanaa me tarvitsemme joka pŠivŠ, emme ainoastaan niin kuin jokapŠivŠistŠ leipŠŠ, vaan myšs sitŠ varten, ettŠ voisimme vastustaa PerkelettŠ, tuhattaituria, joka pŠivittŠin herkeŠmŠttŠ meitŠ ahdistelee ja vŠijyy. Ja ellei edellŠ sanottu olisi kyllin kehotukseksi jokapŠivŠiseen katekismuksen lukemi- 14 seen, niin pitŠisihŠn jo pelkŠn Jumalan kŠskyn riittŠŠ meille pakotteeksi. Viidennen Mooseksen kirjan kuudennessa luvussa meille lausutaan vakava vaatimus: Jumalan 5 Moos. 6:7,8 kŠskyŠ on alati mietiskeltŠvŠ, istutaan sitten tai kŠydŠŠn, seistŠŠn, maataan tai noustaan ylšs, sitŠ on pidettŠvŠ silmien edessŠ ja kŠsissŠ pysyvŠnŠ merkkinŠ. Tuskin hŠn turhaan sellaista kŠskee ja vaatii nŠin vakavasti. HŠn kŠskee ja vaatii sitŠ siksi, ettŠ tuntee vaaramme ja hŠtŠmme sekŠ Perkeleen alituisen ja raivoisan hyškkŠilyn ja ahdistelun. PerkeleestŠ hŠn haluaa meitŠ varoittaa, hŠnen "tulisia nuoliaan" vastaan varus- Ef 6:14,16 taa kuin hyvŠllŠ "haarniskalla", ja suojella meitŠ saastaista, pahaa tartuntaa ja myrkytystŠ vastaan kuin hyvŠllŠ lŠŠkkeellŠ. Millaisia pšlkkypŠitŠ, mi tŠ mielettšmiŠ narreja 15 me olemmekaan! MeidŠn on aina pakko asua ja majailla mahtavien vihollisten keskellŠ, sellaisten kuin perkeleet ovat, ja kuitenkin me halveksimme puolustusaseitamme, olemme liian laiskoja edes kiinnittŠmŠŠn niihin huomiota ja muistamaan, ettŠ niitŠ onkaan. Mihin sitten syyllistyvŠt tuollaiset tympŠŠntyneet, ylimieliset pyhŠt, jotka eivŠt tahdo 16 tai viitsi joka pŠivŠ lukea ja opetella katekismusta? Siihen, ettŠ he kuvittelevat olevansa paljon oppineempia kuin itse Jumala kaikkine pyhine enkeleineen, profeettoineen ja apostoleineen ja kaikkine kristittyineen. SillŠ jos kerran Jumala itse ei hŠpeŠ opettaa sitŠ joka pŠivŠ, aivan kuin ei paremmasta opetettavasta tietŠisikŠŠn, ja jos hŠn opettaa sen aina samalla tavalla eikŠ ryhdy mihinkŠŠn uuteen tai toisenlaiseen, ja jos ei ainoakaan pyhŠ tunne mitŠŠn muuta parempaa opetettavaa eikŠ edes tŠtŠ kykene tŠysin oppimaan, niin tŠytyyhŠn meidŠn olla todella oivallisia veikkosia, jos kuvittelemme yhdeltŠ lukemalta ja kuulemalta kaiken sen osaavamme, niin ettŠ meidŠn ei tarvitse enempŠŠ lukea eikŠ oppia. Onko mahdollista hetkessŠ tŠysin oppia sellaista, mitŠ Jumala itse ei voi tŠydellisesti opettaa, hŠn kun opettaa sitŠ maailman alusta sen loppuun asti? Onhan 2 ErŠŠnlainen Mźnchausen-hahmo, jota Luther usein kŠyttŠŠ esimerkkinŠ valheellisten tari noiden sepittŠmisestŠ. myšs kaikilla profeetoilla ja kaikilla pyhillŠ ollut siinŠ opettelemista, ja aina he vain ovat jŠŠneet oppilaiksi, niin kuin heidŠn tŠytyykin jŠŠdŠ. 17 Asianhan tŠytyy olla nŠin: Joka tuntee kymmenen kŠskyŠ hyvin ja tŠydellisesti, hŠnen on pakosta osattava koko Raamattu, niin ettŠ hŠn kykenee kaikissa kiistakysymyksissŠ ja tilanteissa, sekŠ hengellisissŠ ettŠ maallisissa asioissa, neuvomaan, auttamaan, lohduttamaan, arvioimaaan ja tuomitsemaan. HŠn voi lausua tuomion kaikista 18 opeista, kaikista sŠŠdyistŠ ja hengistŠ, kaikesta oikeudesta, kaikesta, mitŠ ikinŠ maail massa on. MitŠ muuta on koko Psalmien kirja kuin pelkkŠŠ ensimmŠisen kŠskyn mietiskelyŠ ja harjoitusta? Satunpa totta totisesti tietŠmŠŠn, etteivŠt tuollaiset laiskurivatsat tai ylimieliset neropatit ymmŠrrŠ edes yhtŠ psalmia puhumattakaan sitten koko PyhŠstŠ Raamatusta. Kuitenkin he esiintyvŠt kuin osaisivat katekismuksen ja halveksivat tŠtŠ koko PyhŠn Raamatun IyhyttŠ yhdistelmŠŠ ja jŠljennšstŠ. 19 Siksi pyydŠn vielŠ kerran kaikkia kristittyjŠ, erityisesti pappeja ja saarnaajia, etteivŠt liian aikaisin esiintyisi tohtoreina ja kuvittelisi tietŠvŠnsŠ kaiken. Kuvitelmat ja kireŠlle venytetty kangas kutistuvat paljon. Sen sijaan heidŠn tulisi joka pŠivŠ harjoitella katekismusta ja sitŠ aina opiskella sekŠ varustautua mahdollisimman huolellisesti ja ahkerasti tuollaisen itsevarmuuden ja rikkiviisauden myrkkysaastetta vastaan. HeidŠn pitŠŠ myšs itsepintaisesti jatkaa lukemista, opettamista, oppimista, ajattelemista ja mietiskelyŠ, eikŠ lopettaa, ennen kuin ovat tŠysin varmistuneet siitŠ, ettŠ ovat opettaneet Perkeleen kuoliaaksi ja tulleet Jumalaa ja kaikkia hŠnen pyhiŠŠn oppineemmiksi. MikŠli he 20 ryhtyvŠt nŠin ahkeroimaan, sanon heille suoraan, millaisen hedelmŠn he siitŠ saavat ja mite n mainioita ihmisiŠ Jumala heistŠ tekee. Tulevat he sen kyllŠ itsekin oivaltamaan. Ajan mi ttaan he kyllŠ joutuvat itse kauniisti tunnustamaan: mitŠ kauemmin ja mitŠ enemmŠn he harjoittavat katekismusta, sitŠ vŠhemmŠn he siitŠ tietŠvŠt ja sitŠ enemmŠn heillŠ siinŠ on oppimista. Silloin heillŠ on nŠlkŠ ja jano, ja se mitŠ he nyt eivŠt runsauden kyllŠŠnnyttŠminŠ voi sietŠŠ, alkaa ensimmŠisen kerran todella maistua. Antakoon Jumala siihen armonsa, aamen. ESIPUHE TŠmŠ saarna, joka nyt seuraa, on alun alkaen laadittu opetukseksi lapsille ja yksin kertaisille. Juuri siksi siitŠ on vanhastaan kŠytetty kreikankielistŠ nimitystŠ katekismus, mikŠ tarkoittaa "lasten opetusta". Se on jokaisen kristityn vŠlttŠmŠttŠ osattava. Joka ei 2 sitŠ osaa, hŠntŠ ei siis voida pitŠŠ kristittynŠ eikŠ pŠŠstŠŠ osalliseksi sakramenteis ta. Samoinhan hylŠtŠŠn kelvottomana kŠsityšlŠinen, joka ei tunne ammattinsa vaatimuk3 sia ja kŠytŠntšŠ. Nuorten on siksi annettava oppia katekismukseen eli lastensaarnaan k uuluvat kohdat perusteellisesti. HeitŠ on niihin ahkerasti harjaannutettava ja perehdy 4 tettŠvŠ. Sen vuoksi myšs jokaisen perheenisŠn on vŠhintŠŠn kerran viikossa kyseltŠvŠ 5 ja kuulusteltava lapsiltaan ja vŠeltŠŠn, kultakin erikseen, mitŠ nŠmŠ siitŠ tietŠvŠt j a ovat oppineet. HŠn pitŠkššn heitŠ lujilla niissŠ asioissa, joita he eivŠt osaa. Muistan hyvin, miten aiemmin tapasi vanhoja, ikŠŠntyneitŠ ihmisiŠ, jotka eivŠt tienneet nŠistŠ asioista mitŠŠnŃja heitŠ tapaa vielŠkin joka pŠivŠ. YhtŠ kaikki he osallistuvat kastee seen ja ehtoolliseen sekŠ kŠyttŠvŠt kaikkea, mikŠ kuuluu kristityille, vaikka ehtoolliselle menevien olisi kohtuuden nimessŠ tiedettŠvŠ koko kristillisestŠ opista enemmŠn ja ymmŠrrettŠvŠ se tŠydellisemmin kuin lapset ja vasta-alkajat. Oppimattoman kansan 6 tŠhden rajoitumme kuitenkin niihin kolmeen pŠŠosaan, jotka ovat sŠilyneet kristikunnan keskuudessa vanhoista ajoista lŠhtien, mutta joita on vain vŠhŠisessŠ mŠŠrin oikein opetettu ja harjoitettu. NŠin teemme, kunnes nuoret ja vanhat, joita kutsutaan kristityiksi ja jotka haluavat kŠydŠ sellaisista, ovat niihin hyvin harjaantuneet ja tottuneet. NŠmŠ osat ovat seuraavat: Ensiksi: EnsimmŠinen: Toinen: Kolmas: NeljŠs: Viides: Kuudes: SeitsemŠs: Kahdeksas: YhdeksŠs: Kymmenes: Toiseksi: Jumalan kymmenen kŠskyŠ [MinŠ olen Herra, sinun Jumalasi.] Sinulla ei saa olla muita jumalia [minun rinnallani]3 €lŠ turhaan kŠytŠ Jumalasi nimeŠ, [sillŠ Herra ei jŠtŠ sitŠ rankaisematta, joka turhaan kŠyttŠŠ hŠnen nimeŠŠn]3 PyhitŠ lepopŠivŠ. Kunnioita isŠŠsi ja ŠitiŠsi. €lŠ tapa. €lŠ tee aviorikosta. €lŠ varasta. €lŠ lausu vŠŠrŠŠ todistusta lŠhimmŠisestŠsi. €lŠ tavoittele lŠhimmŠisesi omaisuutta. €lŠ tavoittele lŠhimmŠisesi puolisoa, tyšntekijšitŠ, karjaa, ŠlŠkŠ mitŠŠn, mikŠ hŠnelle kuuluu. Uskomme pŠŠkohdat MinŠ uskon Jumalaan, IsŠŠn, Kaikkivaltiaaseen, taivaan ja maan Luojaan. Ja Jeesuk- 11 seen Kristukseen, hŠnen ainoaan Poikaansa, meidŠn Herraamme, joka sikisi PyhŠstŠ 12 HengestŠ, syntyi neitsyt Mariasta, kŠrsi Pontius Pilatuksen aikana, ristiinnaulittiin, kuoli ja haudattiin, astui alas helvettiin, nousi kolmantena pŠivŠnŠ kuolleista, astui ylšs taivai siin,istuu Jumalan, IsŠn, Kaikkivaltiaan, oikealla puolella ja on sieltŠ tuleva tuomitsemaan elŠviŠ ja kuolleita. Uskon PyhŠŠn Henkeen, yhden pyhŠn kristillisen kirkon, 13 pyhien yhteyden, syntien anteeksiantamuksen, ruumiin ylšsnousemuksen ja iankaikkisen elŠmŠn, aamen. 3Hakasulkeissa olevat lisŠykset Nźmbergin katekismuksen 1531 mukaan. Kolmanneksi: Rukous eli IsŠ meidŠn niin kuin Kristus on opettanut IsŠ meidŠn, joka olet taivaissa. Pyhitetty olkoon sinun nimesi. Tulkoon sinun valtakuntasi. Tapahtukoon sinun tahtosi myšs maan pŠŠllŠ niin kuin taivaassa. Anna meille tŠnŠ pŠivŠnŠ meidŠn jokapŠivŠinen leipŠmme. Ja anna meille meidŠn syntimme anteeksi niin kuin mekin anteeksi annamme velallisillemme. €lŠkŠ saata meitŠ kiusaukseen, vaan pŠŠstŠ meidŠt pahasta. Aamen. 15 NŠmŠ ovat ne vŠlttŠmŠttšmŠt katekismuksen kohdat, jotka on ensimmŠiseksi opetet 16 tava lausumaan sana sanalta. Lapsia on totutettava siihen, ettŠ nŠmŠ on joka pŠivŠ lausuttava ŠŠneen, aamuisin vuoteesta noustaessa, aterialle kŠytŠessŠ ja iltaisin vuotee 17 seen mentŠessŠ, ja ettei heille anneta ruokaa eikŠ juomaa, ennen kuin ovat niin tehneet. Samoin on jokaisen perheenisŠn meneteltŠvŠ myšs vŠkensŠ, palvelijoidensa ja palvelijattariensa suhteen: jos he eivŠt niitŠ osaa tai halua oppia, Šlkššn hŠn pitŠkš heitŠ 18 palveluksessaan. MissŠŠn tapauksessa ei nimittŠin pidŠ suvaita ihmisessŠ sellaista sivis tymŠttšmyyttŠ ja kurittomuutta, ettŠ hŠn ei katekismusta opi, koska nŠihin kolmeen kohtaan on Iyhyesti, helppotajuisesti ja tavattoman yksinkertaisesti tiivistetty koko 19 Raamattumme sisŠltš. Rakkaat isŠt tai apostolit, keitŠ he sitten ovat olleetkin, ovat nŠet tŠllŠ tavoin yhdistŠneet tiivistelmŠksi sen kristillisen opin, elŠmŠn, viisaud en ja tiedon, mistŠ he ovat puhuneet, mitŠ kŠsitelleet ja harjoittaneet. 20 Sen jŠlkeen kun nŠmŠ kolme kohtaa on kŠsitelty, asiaan kuuluu myšs tietŠŠ, mitŠ on sanottava sakramenteistamme, jotka Kristus itse on asettanut, kasteesta sekŠ Kristu kMatt 28:19; sen pyhŠstŠ ruumiista ja verestŠ, eli osata ne Matteuksen ja Markuksen evankeliumienMark. 16:15 s. sa loppuun kirjoittamat sanat, joilla Jeesus hyvŠsteli opetuslapsens a ja lŠhetti heidŠt matkaan. 2 I Kaste "MenkŠŠ ja opettakaa kaikkia kansoja ja kastakaa heidŠt IsŠn ja Pojan jaPyhŠn Hengen 22 nimeen." "Joka uskoo ja kastetaan, pelastuu, mutta joka ei usko, se tuomitaan." Yksinkertaiselle riittŠŠ tŠmŠ tieto Raamatun kasteopetuksesta. Myšs toisesta sakramentis ta I Kor n on samalla tavalla puhuttava lyhyesti ja yksinkertaisesti, pyhŠn Paavalin s anoja kŠyttŠen. 23 Ehtoollisen sakramenffl Herramme Jeesus Kristus, sinŠ yšnŠ, jona hŠnet kavall ettiin, otti leivŠn, kiitti jamursi ja antoi opetuslapsilleen ja sanoi: "Ottakaa ja syškŠŠ, tŠmŠ on minun ruumiini, joka teidŠn edestŠnne annetaan. TehkŠŠ se minun muistokseni." Samoin hŠn otti myšs maljan aterian jŠlkeen ja sanoi: "TŠmŠ malja on uusi liitto minun veressŠni, joka teidŠn edestŠnne vuodatetaan syntien anteeksiantamiseksi. Niin usein kuin te siitŠ juotte, tehkŠŠ se minun muistokseni." NŠin kertyy koko kristillisestŠ opista yhteensŠ viisi kohtaa, joita on alituisesti harjoi- 24 tettava ja jotka on kuulusteltaessa osattava sanasta sanaan. €lŠ luota siihen, ettŠ nuoret oppivat ja pitŠvŠt ne mielessŠŠn pelkŠstŠŠn saarnoja kuuntelemalla. Sen jŠlkeen kun 25 nŠmŠ kohdat on opittu hyvin, voidaan sitten niiden lisŠksi ja vahvistukseksi opetella myšs muutama psalmi tai psalmivirsi. NŠin nuoriso perehdytetŠŠn Raamattuun ja saadaan siinŠ pŠivittŠin edistymŠŠn. Ei tule kuitenkaan tyytyŠ vain siihen, ettŠ kaikki tŠmŠ osataan sana sanalta ja kyetŠŠn 26 toistamaan ulkoa. Nuoriso on vietŠvŠ myšs kuuntelemaan saarnoja, erityisesti niinŠ aikoina, jotka on mŠŠrŠtty katekismusopetusta varten.4 Kun he kuulevat katekismusta selitettŠvŠn, he oppivat ymmŠrtŠmŠŠn, mitŠ kukin kohta merkitsee. Silloin he kykenevŠt myšs tekemŠŠn selkoa siitŠ, mitŠ ovat kuulleet, sekŠ kysyttŠessŠ vastaamaan oikein, niin ettei saarnaaminen jŠŠ hyšdyttšmŠksi ja hedelmŠttšmŠksi. Juuri siksi, pai- 27 naaksemme katekismuksen nuorten mieleen, me usein nŠemme vaivaa, ettemme saarnaisi siitŠ vaikeatajuisesti ja oppineesti, vaan Iyhyesti ja mahdollisimman yksinkertaisesti. Silloin se todella painuu heidŠn mieleensŠ ja pysyy heidŠn muistissaan. Ryhdym- 28 me siis nyt jŠrjestyksessŠ kŠsittelemŠŠn edellŠ mainittuja kohtia ja puhumme mahdollisimman selvŠsti, sen verran kuin on vŠlttŠmŠtšntŠ. 4 Katekismussaarnoja pidettiin erityisesti niin sanottuina quatemberaikoina eli paastoviikoilla. NŠitŠ olivat syyskuun kolmannen sunnuntain jŠlkeinen viikko, kolmannen adventtisunnuntain jŠlkeinen viikko, ensimmŠisen paastonajan sunnuntain jŠlkeinen viikko ja helluntain jŠlkeinen viikko. ENSIMM€INEN OSA KYMMENEN K€SKY€ EnsimmŠinen kŠsky Sinulla ei saa olla muita jumalia Se on: vain minua sinun on pidettŠvŠ Jumalanasi. MitŠ tŠmŠ merkitsee ja miten se on 2 ymmŠrrettŠvŠ? MitŠ tarkoittaa, ettŠ jollakulla on Jumala tai mikŠ on Jumala? Vastaus: Jumalaksi kutsutaan sitŠ, jolta tulee odottaa kaikkea hyvŠŠ ja johon on turvauduttava kaikessa hŠdŠssŠ. Jonkun Jumala on juuri se, mihin hŠn sydŠmen pohjasta luottaa ja uskoo. NŠinhŠn olen usein sanonut: pelkkŠ sydŠmen luottamus ja usko luovat sekŠ Jumalan ettŠ epŠjumalan. MikŠli usko ja luottamus ovat oikeita, on myšs Jumalasi 3 oikea. MissŠ sitŠ vastoin luottamus on valheellista ja vŠŠrŠŠ, siellŠ ei myšskŠŠn ole oikeaa Jumalaa. NŠmŠ kaksi nimittŠin kuuluvat yhteen, usko ja Jumala. Sinun Jumalasi on oikeastaanŃnŠin sanonŃse, mihin sydŠmesi kiintyy ja minkŠ varaan sen uskot. 4 TŠmŠn kŠskyn tarkoituksena onkin siksi vaatia oikeaa sydŠmen uskoa ja luottamus ta, joka kohdistuu ainoaan oikeaan Jumalaan ja riippuu yksin hŠnen varassaan. TŠmŠ merkitsee: PidŠ huoli, ettŠ annat yksin minun olla Jumalasi etkŠ milloinkaan etsi ketŠŠn muuta. Toisin sanoen: Odota hyvŠŠ, jota kaipaat, minulta ja etsi sitŠ minun tykšŠni, ja mikŠli kŠrsit onnettomuutta ja hŠtŠŠ, tule minun turviini ja pysy luonani. MinŠ annan sinulle mitŠ tarvitset ja autan sinut kaikesta hŠdŠstŠ, kunhan vain et anna sydŠmesi kiintyŠ muuhun etkŠ levŠtŠ missŠŠn muussa. 5 Minun on selitettŠvŠ tŠtŠ kouriintuntuvasti kŠyttŠmŠllŠ arkipŠivŠn esimerkkejŠ pŠinvastaisesta menettelystŠ, jotta kŠsky oikein ymmŠrrettŠisiin ja otettaisiin varteen. Moni ajattelee, ettŠ hŠnellŠ on Jumala ja kaikkea tarpeeksi, kun hŠnellŠ on rahaa ja omais uutta. HŠn luottaa siihen ja rehentelee sillŠ niin itsevarmana, ettei piittaa ken es6 tŠkŠŠn yhtŠŠn mitŠŠn. Huomaa: jumala hŠnellŠ onkin, nimeltŠŠn Mammona, toisin Matt. 6:24 sanoen raha ja omaisuus. Siihen hŠn luottaa koko sydŠmestŠŠn, sehŠn onkin maailman 7 yleisin epŠjumala. Jolla on rahaa ja omaisuutta, tuntee olevansa turvassa. HŠn on il oi8 nen ja peloton aivan kuin istuisi keskellŠ paratiisia. Ja pŠinvastoin: jok a ei omista 9 mitŠŠn, se epŠilee ja vaipuu epŠtoivoon aivan kuin ei tietŠisi Jumalasta mitŠŠn. Todella vŠhŠn on niitŠ, jotka mammonaa omistamattakin ovat hyvŠllŠ mielin eivŠtkŠ sure ja valita. TŠmmšinen on ihmisluonto hautaan asti. 10 Samalla tavalla on jumalansa sillŠkin , joka hŠikŠilemŠttŠ luottaa suureen oppineisuuteensa, viisauteensa, valtaansa, sukulaisu ussuhteisiinsa ja hyvŠŠn maineeseensa, ei kui tenkaan ainoa oikea Jumala. TŠmŠnkin voit nŠhdŠ siitŠ, miten ylimielisiŠ, varmoja ja ylpeitŠ sitŠ ollaankaan tuollaisista onnen lahjoista, ja miten epŠtoivoisia, jos niitŠ ei ole tai jos ne menetetŠŠn. Siksi toistan vielŠ tŠmŠn kohdan oikean selityksen: se ettŠ ihmisellŠ on Jumala, merkitsee, ettŠ hŠnellŠ on jotakin, mihin hŠnen sydŠmensŠ tŠysin luottaa. Huomaa edelleen, mitŠ me ennen paavin vallan alaisina sokeudessamme harjoitim- 11 me ja teimme. Jos jonkun hammasta sŠrki, hŠn paastosi ja palvoi pyhŠŠ Apolloniaa, jos joku pelkŠsi tulen pŠŠsevŠn irti, hŠn hankki auttajakseen pyhŠn Laurin, jos hŠn pelkŠsi ruttoa, hŠn vannoi uskollisuutta pyhŠlle Sebastianukselle tai Rochukselle.5 Ja paljon, monin verroin enemmŠn iljetystŠ tapahtui, kuin jokainen valitsi itselleen oman pyhimyksensŠ, jota palvoi ja huusi hŠdŠssŠŠn avuksi. Samaan joukkoon kuuluvat myšs ne, jotka ylittŠvŠt kaikki rajat ja tekevŠt liiton Perkeleen kanssa, kuten noidat ja loitsijat, jotta tŠmŠ antaisi heille runsaasti rahaa tai auttaisi heitŠ lšytŠmŠŠn lemmenkumppanin, varjelisi heidŠn karjaansa, hankkisi takaisin hukatun omaisuuden jne. NŠmŠ kaikki kiinnittŠvŠt sydŠmensŠ luottamuksen johonkin muuhun kuin todelliseen Jumalaan. HŠneltŠ he eivŠt odota mitŠŠn hyvŠŠ eivŠtkŠ sitŠ hŠnen luotaan myšskŠŠn etsi. Nyt siis ymmŠrrŠtte helposti, mitŠ ja kuinka paljon tŠmŠ kŠsky vaatii, nimittŠin ihmisen koko sydŠmen ja kaiken luottamuksen kiinnittŠmisen yksin Jumalaan eikŠ mihinkŠŠn muuhun. SillŠ Jumalan omistaminen, sen kai pystyt ymmŠrtŠmŠŠn, ei merkitse, ettŠ hŠneen voitaisiin tarttua sormin tai pistŠŠ hŠnet kukkaroon tai sulkea laatikkoon. Ei, vaan hŠnet omistetaan silloin kun sydŠn tarttuu ja kiintyy hŠneen. SydŠmen kiintyminen hŠneen ei taas ole mitŠŠn muuta kuin varauksetonta luottamusta hŠneen. TŠmŠn vuoksi hŠn haluaa kŠŠntŠŠ meidŠt pois kaikesta, mikŠ on hŠnen ulkopuolellaan, ja vetŠŠ meidŠt lŠhelleen, koska hŠn on ainoa ikuinen hyvŠ. On kuin hŠn sanoisi: "Minulta saat varmasti kaiken sen, mitŠ ennen etsit pyhimyksiltŠ tai odotit luottaessasi mammonaan ja muuhu n sellaiseen. Usko, ettŠ tahdon auttaa sinua ja antaa sinulle tuhlailevan runsaas ti kaikkea hyvŠŠ." TŠtŠ juuri on oikea ja otollinen Jumalan kunnioittaminen ja palveleminen, mitŠ hŠn myšs iankaikkisen vihan uhalla vaatii. IhmissydŠn ei saa tietŠŠ mistŠŠn muusta lohdusta ja luottamuksesta kuin Jumalasta eikŠ antaa milloinkaan repiŠ itseŠŠn hŠnestŠ irti, vaan sen tulee uskaltautua hŠnen varaansa ja tyšntŠŠ syrjŠŠn kaikki, mitŠ maailmassa on. Sinun on toisaalta helppo huomata ja arvioida se, miten maailmassa harjoitetaan pelkkŠŠ vŠŠrŠŠ jumalanpalvelusta ja epŠjumalanpalvelusta. Ainoatakaan niin jumalatonta kansaa ei nimittŠin koskaan ole ollut, ettei se olisi jŠrjestŠnyt ja toimittanut minkŠŠnlaista jumalanpalvelusta. Kukin korotti erityisjumalakseen sen, miltŠ odotti jotakin etua, apua ja lohtua. NiinpŠ esimerkiksi valtaan ja herruuteen luottavat pakanat korottivat ylimmŠksi .. jumalakseen Juppiterin, toiset jotka tavoittelivat rikkautta, onnea tai nautintoja ja mukav ia pŠiviŠ Herkuleen, Merkuriuksen, Venuksen tai jonkun muun, raskaat naiset 5 Pyh Š Apollonia (k. 248/249), PyhŠ Laurentius (k. 258) ja PyhŠ Sebastianus (k. 300-luvun alussa) ovat marttyyreja. Apollonialta iskettiin kidutettaessa hampaat, Laurenti uspoltettiin roviolla, Sebastianukseen ammuttiin nuolia. PyhŠ Rochus (1295Ń1327) uhrasi elŠmŠnsŠ ruttotautis ten auttamiseen. Dianan tai Lucinan, ja niin edelleen.6 Kukin valikoi jumalansa oman sydŠmensŠ viehtymyksen mukaisesti. Jumalan omistaminen on siis kaikkien pakanoidenkin mie 19 lestŠ luottamista ja uskomista. Mutta virhe on siinŠ, ettŠ heidŠn luottamuksensa on pettŠvŠŠ ja vŠŠrŠŠ, sillŠ se ei nojaa ainoaan Jumalaan, jonka lisŠksi ei taivaassa eikŠ 20 maan pŠŠllŠ totisesti ole yhtŠŠn jumalaa. Pakanat siis oikeastaan tekevŠt epŠjumalak seen sen, mitŠ he oman mielikuvituksensa harhauttamina Jumalasta uneksivat. NŠin he 21 luottavat pelkkŠŠn tyhjyyteen. Sama koskee kaikkea epŠjumalanpalvelusta. Se ei synny vain jonkin kuvan pystyttŠmisestŠ ja palvomisesta, vaan se syntyy ennen kaikkea sydŠmessŠ, joka tŠhyŠŠ muualle, etsii apua ja lohtua luontokappaleilta, pyhimyksiltŠ tai perkeleiltŠ. TŠllainen sydŠn ei pidŠ Jumalaa minkŠŠn arvoisena eikŠ usko Jumalan edes haluavan auttaa. Ja mitŠ hyvŠŠ tŠllainen ihminen saakin osakseen, hŠn ei usko sen tulevan Jumalalta. 22 Edellisen lisŠksi on vielŠ yksi laji vŠŠrŠŠ jumalanpalvelusta, nimittŠin se pahimman laatuinen epŠjumalanpalvelus, jota itse olemme aikaisemmin harjoittaneet ja joka vielŠ vallitsee maailmassa. Siihen perustuvat kaikki sŠŠntškunnat, joissa etsitŠŠn omalletunnolle apua, lohtua ja autuutta omin teoin. Silloin erehdytŠŠn kiristŠmŠŠn Jumalalta taivasta ja laskemaan, kuinka paljon on lahjoitettu, paastottu, pidetty messuja jne. Tuohon ihminen luottaa ja on kovin ollakseen, aivan kuin ei haluaisi saada Jumalalta mitŠŠn lahjaksi, vaan itse kaiken hankkia tai ylen mŠŠrin ansaita. On kuin Jumalan pitŠisi olla meidŠn palveluksessamme ja velassa meille, meidŠn taas hŠnen herroinaan. 23 MitŠ muuta tŠmŠ on kuin Jumalan tekemistŠ epŠjumalaksi, jopa tonttu-ukoksi,7 ja oman itsensŠ jumaloimista ja jumalaksi korottamista? TŠmŠ on kuitenkin hiukan liian kŠrkevŠŠ puhetta eikŠ sovi nuorten oppilaiden korviin. 24 Jotta yksinkertaisetkin hyvin ymm ŠrtŠisivŠt tŠmŠn kŠskyn merkityksen ja sŠilyttŠisivŠt sen mielessŠŠn, heitŠ on kehotettava nŠin: Luottakaa yksin Jumalaan ja odottakaa hŠ neltŠ pelkkŠŠ hyvŠŠ. HŠn antaa meille ruumiin, hengen, ruoan, juoman, tuomeentulon, su ojan, rauhan sekŠ kaiken tarvitsemamme ajallisen ja iankaikkisen hyvŠn. LisŠksi hŠn varjelee meitŠ onnettomuudesta. Ja jos jotakin sattuukin, hŠn pelastaa ja pŠŠstŠŠ meidŠt pulasta. On siis sanottava, kuten on jo riittŠvŠsti toistettu, ettŠ yksin Jumala 25 antaa meille kaiken hyvŠn ja pŠŠstŠŠ meidŠt kaikesta onnettomuudesta. Juuri tŠmŠn vuoksi me saksalaiset kŠsittŠŠkseni vanhastaan johdamme Jumalan nimen sanasta "hyvŠ"8 (hienommin ja osuvammin kuin missŠŠn muussa kielessŠ!), koska hŠn on ikuinen lŠhde, josta kumpuaa pelkkŠŠ hyvŠŠ ja josta saa alkunsa kaikki mikŠ on hyvŠŠ ja mitŠ hyvŠksi sanotaan. 26 SillŠ vaikka me tavallisesti saammekin ihmisiltŠ osaksemme paljon hyvŠŠ, on kui tenkin kaikki, mitŠ Jumalan kŠskyn ja jŠrjestyksen mukaan on vastaanotettu, hŠneltŠ saatua. Vanhemmillemme ja koko esivallalle on nŠet annettu kŠsky tehdŠ meille kaikenlaista hyvŠŠ, samoin kuin jokaista velvoittaa kŠsky tehdŠ lŠhimmŠiselleen hyvŠŠ. Siten me emme ota hyvŠŠ vastaan heiltŠ, vaan heidŠn kauttaan Jumalalta. Luodut ovat 6 Roomalaiset pitivŠt Merkuriusta ja Herkulesta hyvinvoinnin antajina. Lucina oli elŠmŠn valon antava syn tymŠn jumalatar. Usein hŠnet samastettiin Juppitenn puolisoon Junoon. 7 Saksaksi Apfelgott, tonttumainen karnevaalihahmo. 8 Saksankielen Gott (Jumala) ja gut (hyvŠ) eivŠt kuulu etymologisesti yhteen, vaikka Luther nŠin olettaa. nimittŠin vain kŠsi, kanava ja vŠline, joiden kautta Jumala antaa kaiken. NiinpŠ hŠn antaa Šidille rinnat ja maidon lapselle tarjottavaksi, ja maasta hŠn antaa viljan ja kaikenlaisen sadon ravinnoksi. MitŠŠn nŠistŠ hyvistŠ antimista ei ainoakaan luotu pysty itse tuottamaan. Siksi ei kenenkŠŠn ihmisen pidŠ rohjeta ottaa tai antaa mitŠŠn muuta, kuin mitŠ Jumala on kŠskenyt, jotta se tunnettaisiin Jumalan lahjaksi ja jotta hŠntŠ kiitettŠisiin siitŠ tŠmŠn kŠskyn vaatimalla tavalla. Siksi meidŠn tulee suostua ottamaan Jumalan lahjat vastaan siihen tarkoitukseen luoduilta vŠlikappaleilta eikŠ ylimielisesti etsiŠ muita kuin Jumaln mŠŠrŠŠmiŠ tapoja ja teitŠ. Se nimittŠin merkitsisi kaiken etsimistŠ omasta itsestŠŠn eikŠ sen vastaanottamista Jumalalta. Huolehtikoon siis jokainen omalta osaltaan, ettŠ tŠmŠ kŠsky pidetŠŠn kaikkein suu rimpana ja korkeimpana eikŠ leikin asiana. Kysy omalta sydŠmeltŠsi ja tiedustele tarkasti, niin varmasti huomaat, onko se kiintynyt yksin Jumalaan vai ei. Jos sydŠmesi pystyy erityisesti hŠdŠn ja puutteen aikana odottamaan pelkkŠŠ hyvŠŠ yksin Jumalalta ja antamaan kaiken muun mennŠ menojaan, silloin sinulla on ainoa tosi Jumala. Ja pŠinvastoin jos sydŠn on kiintynyt johonkin muuhun, jolta se odottaa hyviŠ lahjoja ja apua enenmmŠn kuin Jumalalta, ja jos se ei pahan kohdatessa juokse hŠnen turviinsa, vaan pakenee hŠntŠ, silloin jumalasi on toinen, epŠjumala. Jumala ei halua, ettŠ tŠmŠ kŠsky menee ohi korvien, vaan tahtoo vakavasti valvoa sen noudattamista. Jotta tŠmŠ ymmŠrrettŠisiin, hŠn on liittŠnyt siihen ensiksi kauhistuttavan uhkauksen ja toiseksi ihanan, lohdullisen lupauksen. Myšs ne on opetettava nuorille hyvin ja painettava tavu tavulta heidŠn mieleensŠ, ettŠ he ne tajuaisivat j a muistaisivat. "MinŠ, Herra, sinun Jumalasi, olen kiivas Jumala, joka panen laps et vastaamaan isiensŠ pahoista teoista aina kolmanteen ja neljŠnteen polveen, jos he vihaavat minua, mutta tuhansien sukupolvien ajan osoitan armoni niille, jotka rakastavat minua ja noudattavat minun kŠskyjŠni." Vaikka nŠmŠ sanat koskevatkin kaikkia kŠskyjŠ, kuten myšhemmin kuulemme, ne on kuitenkin liitetty juuri tŠhŠn pŠŠkŠskyyn, koska ihmiselle on tŠrkeintŠ, ettŠ hŠnellŠ on pŠŠ paikallaan. MissŠ nimittŠin pŠŠ on kohdallaan, siellŠ on myšs koko elŠmŠ pakostakin kohdallaan, ja pŠinvastoin. Opi siis nŠistŠ sanoista, miten Jumala vihastuu niihin, jotka turvautuvat johonkin muuhun kuin hŠneen, ja miten hŠn toisaalta on hyvŠ ja armollinen niille, jotka koko sydŠmestŠŠn luottavat ja uskovat yksin hŠneen. Jumalan viha nŠet pysyy laantumattomana aina neljŠnteen sukupolveen asti, hŠnen hyvŠt tekonsa ja siunauksensa puolestaan ulottuvat tuhansiin. TŠtŠ on tŠhdennettŠvŠ, etteivŠt ihmiset antaisi elŠmŠnsŠ kulua vŠŠrŠssŠ luottamuksessa ja jŠttŠytyisi alttiiksi vaaralle. YnseŠt eivŠt nimittŠin usko tŠllŠ kŠskyllŠ olevan kovinkaan suurta painoa. Kuitenkin hŠn on Jumala, joka ei jŠtŠ rankaisematta hŠnestŠ luopuneita, eikŠ hŠnen vihansa laannu ennen neljŠttŠ sukupolvea, ei ennen kuin luopuneet on kokonaan juurittu pois. Siksi hŠntŠ on pelŠttŠvŠ eikŠ halveksittava. HŠn on myšs todistanut tŠmŠn meille monin, Raamatussa runsaasti esiintyvin kertomuksin ja tapahtumin. Saman opettaa myšs jokapŠivŠinen kokemus. Alusta alkaen Jumala on nimittŠin perin pohjin juurinut pois kaikkea epŠjumalanpalvelusta ja sen vuoksi tuhonn ut sekŠ pakanoita ettŠ juutalaisia. Samoin hŠn nykyisinkin kumoaa kaiken vŠŠrŠ n jumalanpalveluksen. Jokainen, joka siinŠ pysyy, joutuu lopuksi tuhon 28 29 30 2 Moos. 20 34 36 omaksi. Nykyisinkin tosin esiintyy ylpeitŠ, mahtavia ja rikkaita šykkŠreitŠ, jotka kerskuvat mammonallaan vŠlittŠmŠttŠ mitŠŠn Jumalan suuttumuksesta tai suosiosta, aivan kuin uskoisivat hyvinkin kykenevŠnsŠ hŠnen vihaansa kestŠmŠŠn. Mutta siinŠ he eivŠt kyllŠ onnistu, vaan joutuvat odottamatta hŠviššn ja vetŠvŠt mukaansa kaiken, mihin ovat luottaneet, niin kuin ovat tuhoutuneet kaikki muutkin, jotka ehkŠ kuvittelivat olevansa vielŠkin turvatumpia ja mahtavampia. 37 Tuollaiset jukuripŠŠt luulevat, ettei Jumala vŠlitŠ sellaisesta mitŠŠn eikŠ pidŠ sitŠ minŠŠn, kun hŠn seuraa heitŠ syrjŠstŠ ja sallii heidŠn istua lujasti paikallaan. Sen vuoksi hŠn ei voi sitŠ unohtaa, vaan hŠnen on kŠytŠvŠ kimppuun ja rangaistava heitŠ lastenlapsiin asti, jotta jokainen siitŠ sŠikŠhtyneenŠ huomaisi, ettŠ tŠstŠ on leikki kaukana. 38 SillŠ sanoilla "jotka minua vihaavat" hŠn tarkoittaa niitŠ, jotka pysyvŠt uhmassaan ja ylpeydessŠŠn. He eivŠt halua kuunnella, mitŠ heille saarnataan tai sanotaan. Jos heitŠ kuritetaan, jotta he oppisivat tuntemaan tilansa ja tekisivŠt parannuksen ennen kuin rangaistus heitŠ kohtaa, he menettŠvŠt viimeisetkin jŠrkensŠ rippeet, niin ettŠ he ansaitsevat vihan tŠydestŠ syystŠ. NŠin nytkin havaitsemme joka pŠivŠ tapahtuvan piispoille ja ruhtinaille. 39 Mutta nŠitŠ kauhistavia uhkauksia vielŠ paljon valtavampi on lupaukseen sisŠltyvŠ lohdutus. Ne jotka turvautuvat yksin Jumalaan, saavat olla varmoja, ettŠ hŠn haluaa olla heille laupias eli osoittaa heille pelkkŠŠ hyvyyttŠ ja apua, eikŠ vain heille, vaan 40 my šs heidŠn lapsilleen kautta tuhansien sukupolvien. Koska nŠin korkea majesteetti ta rjoaa nŠin suuria asioita, houkuttelee nŠin sydŠmellisesti ja lupaa nŠin runsaasti, sen pitŠisi toki taivuttaa meidŠt ja saada meidŠt koko sydŠmestŠmme luottamaan Jumala an, jos kerran kaipaamme osaksemme kaikkea ajallista ja iankaikkista hyvŠŠ. 41 Jokais en on siksi syytŠ ottaa nŠmŠ sanat todella sydŠmenasiaksi eikŠ pitŠŠ niitŠ ihmispuheena. Ne tietŠvŠt sinulle joko ikuista siunausta, onnea ja autuutta, tai ikuista vihaa, onnettomuutta ja mŠŠrŠtšntŠ tuskaa. Voitko toivoa omistavasi tai saavasi mitŠŠn ene mpŠŠ kuin mitŠ hŠn sinulle nŠin ystŠvŠllisesti lupaa? HŠn haluaa kaikki42 ne hyvyy ksineen olla sinun omasi, suojella ja auttaa sinua kaikessa hŠdŠssŠ. TŠssŠ ei kuitenkaan valitettavasti pŠŠstŠ puusta pitkŠŠn, sillŠ maailma ei usko tuosta sanaakaan eikŠ pidŠ sitŠ Jumalan puheena. Se nimittŠin huomaa niiden, jotka luottavat Jumalaan mammonan asemesta, kŠrsivŠn huolta ja hŠtŠŠ. Perkele nousee vastustamaan heitŠ kynsin hampain, niin ettŠ he menettŠvŠt rahansa, suosion ja kunnian ja pysyvŠt vain vaivoin hengissŠ. Sen sijaan mammonan palvojat omistavat valtaa, suosiota, kunniaa ja omaisuutta ja ovat maailmassa kaikin tavoin turvassa. Siksi nuo sanat on kŠsitettŠvŠ suunnatuiksi juuri tuollaista petollista harhaa vastaan. MeidŠn on tiedettŠvŠ, etteivŠt ne ole valhetta eivŠtkŠ petosta, vaan kŠyvŠt varmasti toteen. 43 Muistele mielessŠsi niitŠ, jotka kaikin voimin antautuvat kokoamaan omaisuutta ja rahaa, tai kysy heiltŠ itseltŠŠn ja kerro minulle, mitŠ he loppujen lopuksi ovat saavuttaneet. Huomaat, ettŠ koko vaiva ja tyš meni heiltŠ hukkaan, tai ettŠ jos he saivatkin kootuksi haltuunsa suuria aarteita, kaikki kuitenkin katosi ilmaan ja haihtui tuuleen. Itse he eivŠt siis milloinkaan kyenneet omaisuudestaan iloitsemaan, eikŠ siitŠ riittŠnyt perintšŠ kolmanteenkaan polveen.9 Historian kertomuksista lšydŠt riittŠvŠsti esi- 44 merkkejŠ, samoin saat niitŠ vanhoilta, kokeneilta ihmisiltŠ, kunhan vain tarkkaat niitŠ ja otat niistŠ vaarin. Saul oli suuri, Jumalan valitsema kuningas ja hurskas mies, mutt;~ kun hŠn oli pŠŠssyt lujasti valtaan ja oli kruunuunsa ja mahtiinsa kiintyneenŠ antanut sydŠmensŠ vajota pahuuteen, hŠnen tŠytyi kaikkinensa kukistua. Ei edes yksikŠŠn hŠnen lapsistaan jŠŠnyt jŠljelle. Daavid puolestaan oli kšyhŠ, halveksittu, karkotettu ja vainottu mies, joka ei ollut missŠŠn varma hengestŠŠn. Kuitenkin hŠnen oli mŠŠrŠ sŠilyŠ turvassa Saulin raivolta ja tulla kuninkaaksi. SillŠ nŠiden sanojen tŠytyi pysyŠ voimassa ja toteutua, koska Jumala ei voi valehdella eikŠ pettŠŠ. JŠtŠ sinŠ vain Perkele ja maailma harhaansa, joka tosin aikansa kestŠŠ, mutta raukeaa lopuksi tyhjiin. MeidŠn on sen vuoksi opittava ensimmŠinen kŠsky hyvin nŠhdŠksemme, ettei Juma la voi sietŠŠ minkŠŠnlaista ylimielisyyttŠ eikŠ luottamista mihinkŠŠn muuhun ja ettei Jumala vaadi meiltŠ mitŠŠn enempŠŠ, kuin ettŠ sydŠn uskoo saavansa hŠneltŠ kaikkea hyvŠŠ. HŠn tahtoo, ettŠ kuljemme oikeaa tietŠ suoraan eteenpŠin ja kŠytŠmme kaikkia Jumalan hyviŠ lahjoja yksinomaan ajallisiin tarpeisiimme, aivan niin kuin suutari tyšskennellessŠŠn kŠyttŠŠ neulaansa, naskaliansa ja lankaansa ja siirtŠŠ ne sen jŠlkeen syrjŠŠn, tai niin kuin vieras kŠyttŠŠ majataloa, ruokaa ja vuodetta. Kunkin on elettŠvŠ sŠŠdyssŠŠn Jumalan jŠrjestyksen mukaan sallimatta minkŠŠn tulla herrakseen tai epŠjumalakseen. TŠmŠ saa riittŠŠ selittŠmŠŠn ensimmŠistŠ kŠskyŠ. Koska sen merkitys on kaikkein suurin, olemme pakosta joutuneet kŠyttŠmŠŠn runsaasti sanoja. Jos sydŠmen suhde Jumalaan on oikea ja tŠmŠ kŠsky pidetŠŠn, niin kaikki muut kŠskyt seuraavat perŠssŠ. NiinhŠn olemme asian esittŠneet. Toinen kŠsky €lŠ turhaan kŠytŠ Jumalasi nimeŠ Kun ensimmŠinen kŠsky opastaa sydŠntŠ ja opettaa uskomaan, tŠmŠ toinen suuntaa 50 meidŠt ulospŠin ja saattaa suumme ja kielemme puhumaan oikein Jumalasta. Juuri sanat ne ensimmŠisinŠ purkautuvat sydŠmes tŠ esille ja tulevat julki. Aivan kuten edellŠ opetin sinua vastaamaan, mitŠ merkitsee, ettŠ ihmisellŠ on Jumala, samoin sinun on nyt opittava selkeŠsti kŠsittŠmŠŠn ja omin sanoin selittŠmŠŠn tŠmŠn ja kaikkien muidenkin kŠskyjen merkitys. Jos siis kysytŠŠn, miten ymmŠrrŠt toisen kŠskyn ja mitŠ 51 tarkoittaa Jumalan nimen turha tai vŠŠrŠ kŠyttŠminen, vastaa aivan lyhyesti nŠin: "Jumalan nimeŠ kŠytetŠŠn vŠŠrin, kun hŠntŠ tavalla tai toisella kutsutaan Herraksi mielessŠ valhe tai muu paha tako." NŠin on kŠsketty siksi, ettei kukaan vetŠisi Jumalan nimeŠ valheen verhoksi tai pŠŠstŠisi sitŠ huulilleen tilanteissa, joissa sydŠn kyllŠ tietŠŠ tai sen ainakin pitŠisi tietŠŠ, ettŠ asiat ovat toisin. TŠllŠ tavalla tekevŠt esimerkiksi ne, jotka tuomioistuimen edessŠ vannovat ja valehtelevat toista vastaan. Jumalan nimeŠ ei 52 9 llmaisu perustuu latinankieliseen sananlaskuun: "VŠŠryydellŠ hankitusta ei enŠŠ kolmas perillinen nauti."