1. Ja Hanna rukoili ja sanoi: minun sydämeni riemuitsee Herrassa,
minun sarveni on ylennetty Herrassa. Minun suuni on leviältä auvennut minun
vihollisteni ylitse; sillä minä riemuitsen sinun autuudestas.
2. Ei kenkään niin pyhä ole kuin Herra; sillä ei yksikään ole paitsi sinua,
ja ei yhtään kalliota ole niinkuin meidän Jumalamme.
3. Lakatkaat suuresta kerskaamisestanne, pankaat pois teidän suustanne se vanha;
sillä Herra on kaikkitietävä Jumala, ja ei anna senkaltaisia aivoituksia menestyä.
4. Väkeväin joutset ovat särjetyt, ja heikot ovat väkevyydellä vyötetyt.
5. Jotka ennen ravitut olivat, ne ovat itsensä myyneet leivän edestä, jotka
nälkää kärsivät, ei silleen isoa, siihen asti että hedelmätöin seitsemän synnytti,
ja jolla monta lasta oli, tuli heikoksi.
6. Herra kuolettaa ja virvoittaa, vie suureen ahdistukseen ja siitä ulos jälleen.
7. Herra tekee köyhäksi ja rikkaaksi, hän alentaa ja ylentää.
8. Hän nostaa tomusta köyhän ja ylentää vaivaisen loasta, istuttaaksensa häntä
päämiesten sekaan ja antaaksensa hänen kunnian istuimen periä; sillä maan perustukset
ovat Herran, ja maan piirin on hän asettanut niiden päälle.
9. Hän varjelee pyhäin jalat, mutta jumalattomat pitää vaikenemaan pimeydessä;
sillä oma suuri voima ei mitään auta.
10. Ne, jotka riitelevät Herran kanssa, pitää muserrettaman rikki, hän jylisee
taivaassa heidän ylitsensä. Herra tuomitsee maan ääret, ja antaa kuninkaallensa
väkevyyden, ja ylentää voideltunsa sarven.
11. Ja Elkana meni Ramaan huoneesensa; vaan nuorukainen palveli Herraa papin
Elin edessä.
12. Mutta Elin pojat olivat ilkiät ja ei totelleet Herraa,
13. Eikä myös pappein oikeutta kansan edessä: kuin joku uhrin uhrasi, tuli papin
palvelia, kuin liha keitettiin, ja oli kolmehaarainen hanko kädessä,
14. Ja pisti sen kattilaan, eli pataan, eli kruusiin, eli pannuun, ja kaikki
mitä hän veti ylös hangolla, sen pappi otti siitä; ja niin tekivät he kaikelle
Israelille, jotka tulivat sinne Siloon.
15. Niin myös ennenkuin he polttivat lihavuuden, tuli papin palvelia ja sanoi
niille, jotka uhria kantoivat: anna lihaa paistettaa papille, sillä ei hän ota
keitettyä lihaa sinulta vaan uutta.
16. Kuin joku sanoi hänelle: polttakaat lihavuus tänäpänä niinkuin pitää, ota
sitte sinulles, mitä sydämes himoitsee. Niin sanoi hän hänelle: nyt pitää sinun
antaman, jolles anna, niin minä otan väkisin.
17. Ja sentähden oli nuorukaisten rikos sangen suuri Herran edessä; sillä kansa
katsoi Herran ruokauhrin ylön.
18. Mutta Samuel palveli Herran edessä, ja nuorukainen oli vyötetty liinaisella
päällisvaatteella.
19. Ja hänen äitinsä oli tehnyt hänelle vähän hameen, ja vei sen hänelle joka
vuosi, kuin hän meni ylös miehensä kanssa uhraamaan vuosiuhria.
20. Ja Eli siunasi Elkanan ja hänen emäntänsä ja sanoi: Herra antakoon sinulle
siemenen tästä vaimosta sen rukouksen tähden, jonka hän on rukoillut Herralta;
ja he menivät siallensa.
21. Ja Herra oppi Hannaa, ja hän tuli raskaaksi ja synnytti kolme poikaa ja
kaksi tytärtä; ja nuorukainen Samuel kasvoi Herran edessä.
22. Mutta Eli oli juuri vanha, ja kuuli, mitä hänen poikansa tekivät kaikelle
Israelille ja että he makasivat vaimoin kanssa, jotka palvelivat seurakunnan
majan ovella,
23. Ja sanoi heille: miksi te teette senkaltaisia? sillä minä kuulen teidän
pahoja tekojanne kaikelta tältä kansalta.
24. Ei niin, minun poikani! ei ole se hyvä sanoma, jonka minä kuulen, että te
saatatte Herran kansan syntiä tekemään.
25. Jos joku rikkoo ihmistä vastaan, niin tuomarit sen sovittavat; mutta jos
joku rikkoo Herraa vastaan, kuka sen edestä rukoilee? Ja ei he kuulleet Isänsä
ääntä, sentähden Herra tahtoi heidät tappaa.
26. Mutta nuorukainen Samuel vaelsi ja kasvoi, ja oli otollinen sekä Herran
että ihmisten edessä.
27. Ja Jumalan mies tuli Elin tykö ja sanoi hänelle: näin sanoo Herra: enkö
minä ilmeisesti ilmoittanut minuani sinun isäs huoneelle, kuin he vielä olivat
Egyptissä Pharaon huoneessa?
28. Ja minä valitsin hänen minulle papiksi kaikista Israelin sukukunnista uhraamaan
minun alttarilleni, ja sytyttämään suitsutusta, ja kantamaan päällisvaatetta
minun edessäni: ja minä olen antanut sinun isäs huoneelle kaikki Israelin lasten
tulet.
29. Miksi siis te potkitte minun uhriani vastaan ja ruokauhriani, jonka minä
olen käskenyt uhrata seurakunnan majassa, ja enemmän kunnioitit poikias kuin
minua, lihoittaaksenne teitänne kaikista minun kansani Israelin ruokauhrein
uutisista?
30. Sentähden sanoo Herra Israelin Jumala: minä olen vakaisesti puhunut, että
sinun huonees ja sinun isäs huone pitää vaeltaman minun edessäni ijankaikkisesti;
mutta nyt sanoo Herra: olkoon se kaukana minusta: sillä jotka minua kunnioittavat,
niitä minä tahdon kunnioittaa, vaan jotka minua katsovat ylön, ne pitää katsottaman
ylön.
31. Katso, se aika tulee, että minä murran sinun käsivartes ja sinun isäs huoneen
käsivarren, ettei yksikään vanha pidä sinun huoneessas oleman.
32. Ja sinun pitää näkemän sinun vastaanseisojas majassa, kaikessa hyvyydessä,
mikä Israelille tapahtuu; ja ei yksikään vanha pidä oleman sinun huoneessas
ijankaikkisesti.
33. En minä kuitenkaan hävitä kaikkia lapsias minun alttariltani, että minä
kulutan sinun silmäs, ja sinun sielus murheesen saatan; mutta kaikki sinun huonees
paljous pitää kuoleman, kuin ne ovat mieheksi tulleet.
34. Ja tämä pitää oleman sinulle merkiksi, mikä sinun poikais Hophnin ja Pinehaan
päälle pitää tuleman: yhtenä päivänä pitää molemmat kuoleman.
35. Ja minä herätän minulleni uskollisen papin: se tekee niinkuin minun sydämessäni
ja mielessäni on. Ja minä rakennan hänelle vahvan huoneen, vaeltaaksensa minun
voideltuni edessä hänen elinaikanansa.
36. Ja tapahtuu, että se joka jää jälkeen sinun huoneeses, pitää tuleman ja
kumartaman häntä hopiapenningin ja leivän kappaleen edestä, ja pitää sanoman:
päästä minua nyt yhden papin osaan, että minä saisin syödä palan leipää.