1. Ja minä sanoin: kuulkaat siis te Jakobin päämiehet, ja te
Israelin huoneen esimiehet: eikö teidän pitäisi oikeutta tietämän?
2. Mutta te vihaatte hyvää ja rakastatte pahaa; te nyljette heiltä heidän nahkansa,
ja kalvatte lihan heidän luistansa;
3. Ja syötte minun kansani lihan, ja kuin te olette heiltä nahan nylkeneet,
niin te särjette heidän luunsa, ja hakkaatte rikki ne niinkuin pataan, ja niinkuin
lihan kattilaan. 4. Sentähden kuin te Herran tykö huudatte, niin ei hän teitä
kuule, vaan peittää silloin teiltä kasvonsa, niinkuin te olette teidän pahalla
menollanne ansainneet.
5. Näin sanoo Herra niistä prophetaista, jotka minun kansaani viettelevät: he
saarnaavat rauhaa, kuin heille syötävää annetaan; mutta kuin ei heidän suuhunsa
mitää anneta, saarnaavat he sodan tulevan.
6. Sentähden pitää teidän näkynne yöksi, ja teidän aavistuksenne pimeydeksi
tuleman. Auringon pitää laskeman niiden prophetain ylitse, ja päivän pitää pimenemän
heidän päältänsä.
7. Ja näkiäin pitää häpiään tuleman, ja ennustajain häpeemän, ja kaikkein täytyy
suunsa peittää, ettei siellä ole Jumalan sanaa.
8. Mutta minä olen täynnä Herran hengen voimaa, ja oikeutta ja väkevyyttä, että
minä tohdin ilmoittaa Jakobille ylitsekäymisensä ja Israelille syntinsä.
9. Niin kuulkaat siis tätä, te Jakobin huoneen päämiehet, ja te Israelin huoneen
esimiehet: te, jotka oikeutta kauhistutte, ja käännätte toisin kaikki, mikä
toimellinen on; 10. Te jotka Zionin verellä rakennatte, ja Jerusalemin vääryydellä.
11. Hänen päämiehensä tuomitsevat lahjain tähden, hänen pappinsa opettavat palkan
tähden, ja heidän prophetansa aavistavat rahan tähden; luottavat kuitenkin Herraan,
ja sanovat: eikö Herra ole meidän seassamme? Ei taida onnettomuus meitä käsittää.
12. Sentähden pitää Zion kynnettämän teidän tähtenne niinkuin pelto, ja Jerusalem
pitää tuleman kiviraunioksi, ja templin vuori metsän kukkulaksi.